erakko

 

Mä oon tosi huono poistumaan kotoa yhtään minnekkään muualle kuin pakollisiin paikkoihin. Pakollisten paikkojen lisäksi poistun lähes päivittäin kuntosalille ja sielläkin tykkään vetää lipan silmille ja kuulokkeet korville erakkona.

 

Kotona on kivaa ja ennenkaikkea helppoa. Kaikki ruuat ja sellaiset on helposti saatavilla ja ruokahan maistuu huomattavasti paremmalta lautaselta kuin kiposta jossain menossa. Esimerkiksi iltaisin olen yleensä niin väsynyt että en mä jaksa minnekkään lähteä, vedän enemmin peiton korviin, katselen jotain sarjaa ja nukahdan. Se on mun mielestä kivaa!

 

 

Yksinään treenaaminen on kivaa ja kovin antoisaa puuhaa. Jotenkin mua monesti jopa ahdistaa ajatus jostain yhteistreeneistä, vaikka kyllä ehdottomasti treenikaverista on varmasti omat hyötynsäkin! Monesti sovitaan kaverin kanssa aika milloin ollaan salilla, eikä välttämättä edes puhuta koko aikana sanaakaan, mutta jos tarve on niin toista voi pyytää esim. varmistamaan. Tää on mun mielestä toimivakeino, mutta esimerkiksi samaa treeniä en pystyisi tekemään toisen kanssa yhtä aikaa. Liikaa odottelua ja mahdollisesti painojen kanssa säätämistä, ei kestä järki. Kaikista pahinta on se että helposti oikeasti sarjatauot venyvät jutteluun. Hiki kuivaa ja tympäsee. Sen lisäksi mulla on niin tarkat omat suunnitelmat ja visiot tekemisestä ja jos joku päättää yrittää muuttaa niitä niin järki lähtöö. Ja kuitenkin itsehän se rauta nostetaan, jos ei nouse niin ei siinä oikeastaan treenikamulin teennäiset "jaksaajaksaa" kommentit juurikaan auta. :(

 

Joillakin varmasti treenikaverista on hyötyä, etenkin ehkä niille jotka eivät yksinään saa persettään ylös sohvalta. Enkä mäkään nyt asiaa ihan täysin tyrmää, oon tehnyt aikoinaan esimerkiksi Joskan kanssa hyviä jalkatreenejä yhdessä mutta meillä on ollut hyvin tarkka suunnitelma siitä, mitä tehdään, missä järjestyksessä ja milloin toiselle uskaltaa puhua.

 

 Mut tää mikä mut on yllättänyt, on se että näytän treenatessa kovin vihaiselta ja vittuuntuneelta, oikeasti oon vaan tosi keskittynyt tai muuten vaan koomassa. Treenin jälkeen voin rupatella enempi mutta treenin aikana mitä vähemmän keskeytyksiä niin sitä parempi. Uskon tän johtuvan siitä että mulla on oikeasti aika huono keskittymiskyky ja sali tuntuu ainoalta paikalta jossa osaan keskittyä kunnolla. Mutta siihenkin tarvitsen rauhan. Mutta eheei, vihainen en ole, ainakaan kanssatreenaajille. Itselleni ehkä joskus.

 

 

Mutta sitten hauska juttu joka todistaa sen, että en oo täysin menetetty tapaus sosiaaliselta elämältäni! Tykkään siis treenata itsekseni, enkä keskustella ihmisille treenin aikana, mutta en kuitenkaan halua OLLA salilla yksin. Tyhjä sali ahdistaa ja sitten taas on mukavempi tehdä kun on muillakin tekemisen meininki päällä.

 

 

Nyt varmaan joku neropatti ajattelee että elämän hukkaan heittämistä ja sairasta, mutta mä en kärsi tästä mitenkään. Mulla on elämässä tietyt rutiinit ja niistä kiinni pitäminen pitävät hyvin arjen kasassa. Ja kyllä mä ihan mielelläni kavereiden kanssa käyn esimerkiksi kahvilla ja esimerkiksi tiimipäiviä ootan aina tosi innolla, että pääsee samanhenkisten ihmisten kanssa jutulle. Ja eihän kaikkien tarvitse olla sosiaalisia tai viettää paljon aikaa ihmisten keskellä. Joskus on ihan oikeasti hyvä olla vaan itsensä kanssa ja keskittyä itseensä. On oikeasti ihan ok olla erakko.

 

 

Mä oon nyt valvonut ihan liikaa joten painelen unipuulle. Sekavaa tekstiä, pistetään väsymyksen piikkiin. Byee!

ajatuksia

Kisoista piakkoin viikko  ja ensinnäkin vielä pakko kiittää jokaista onnittelijaa, teitä on ollut enemmän kuin olisin ikinä uskonut! En oo jokaiselle ehtinyt vastailemaan mutta emma kiittää ja kumartaa ♥

Tosissaan tässä ehtinyt päässään puida monenlaista ajatusta. Oon päässyt todella hyvin treenin makuun ja treeni tuntuu todella hyvältä. On kiva myös että hiki tuntuisi nyt jo irtoavan, se oli nimittäin mulla ainakin dietillä oikeasti todella hukassa esimerkiksi olkapää treeneissä. Ihanaa päästä treenaamaan kovaa! Tänään kävin moikkaamassa ystävääni juoksumattoa tunnin aerobisen merkeissä. Jo aiemmin tälläviikolla kerran oon käynyt mattoilee mutta silloin penikkoja särki niin kovin että piti melko hissukseen aloitella. Tänään saatiin kuitenkin kaltevuutta ja vauhtia mukaan eikä penikkoihin koskenut lainkaan. Aika kokovartalo kipsissä täällä ollaan, on meinaa mennyt treenit perille. Huominen puntti vaihtunee siitä syystä lenkkiin taikka ihan vaan huiliin, koska mä oikeasti yritän kuunnella mun kroppaa etenkin nyt kun kisoista on vasta niin vähän aikaa.

jokseenkin pirtee fiilis

Kulunut vuosi on ollut mulle kaiken kaikkiaan tosi tunteikasta aikaa. Eihän siitä ole kuin reilu vuosi kun aloitin fitfarmin kanssa ja lyötiin kisatavoitetta lukkoon. Hitto vie oon oppinut tässä ajassa paljon! Ja kehittynyt, ennen kaikkea kuitenkin henkinen kehitys on ollut ihan huimaa. Vaikka toki ulkoinen olemuskin on muuttunut kovasti.

Kisadieetti antoi paljon, mutta kyllä se ottikin. Itse olin päättänyt jo ennen dietin alkamista että teen asiat aina kunnolla, enkä todellakaan jätä mitään "jossittelun" varaa myöhemmäksi. Ainahan tottakai pystyy ja voi tehdä asiat paremmin, mutta koen antaneeni itestäni niin paljon kuin musta vaan sillähetkellä lähti.

 Muistan kun sanoin että aion olla se tyttö joka ei lipsu kertaakaan eikä jätä ainuttakaan treeniä/aerobista välistä. No sehän myö sitten olinkin! Joka ikisen tein, ja kaikenlisäksi mä jotenkin ihmeen kaupalla vältin kaikki flunssat ja muut taudit jotka aika ahkeraan olivat liikenteessä sinä aikana. Onnekas olin!

dietin lähtökunto vs lavakunto. Lähtökunto ihan ok, mutta onhan tossa ollut pehmeetä

Etenkin dietin loppuvaiheilla olin kyllä todella väsynyt ja aikalailla sukelsin kyllä omaan kuplaani. Hirveästi ei tullut poistuttua kotoa muutakuin salille, mutta tää oli ihan mun omaa valintaa, halusin keskittyä täysillä loppudieettiin ja puristaa itestäni sen lopunkin pois. Arki pyöri lähinnä kokonaan dietin ympärillä. Kyllähän mua väsytti ja ei se mieliala aina ihan katossa ollut, mutta mahtuu sinne dietille paljon hyviäkin päiviä. Mutta erityisesti opin itsestäni niiiin paljon!

Nyt siis ollaan tosissaan reverse dietillä ja ihan oikeasti yllättävän haastavaa! Oon kyllä pysynyt ruokavaliossa kisojen jälkeen, mutta kyllähän se ruoka mielessä kummittelee. Mutta kummitelkoon! Pidän tätä vähän niin kuin itselleni haasteena (rakastan itseni haastamista!), että aion pysyä ruokavaliossa 100%. Jossain vaiheessa aion kyllä varmasti löysätä (esim. käymällä ulkona syömässä), mutta haluan tehdä sen vasta sitten kun voin olla varma, että homma pysyy hallussa ja että silloin oltaisiin päästy näistä ruokakummituksista eroon. Tää kaikki on kuitenkin ihan täysin omasta päänupista kiinni.

Jatkoa ajattelen mulla on todella kova halu kehittyä urhelijana.  Vasta nyt ihan lähiaikoina oon itsekin alkanut tajuamaan et hei Emma, sä oot urheilija! Haluan saada lihasta oikeisiin paikkoihin, haluan tulla paremmaksi poseeraajaksi ja esiintyjäksi, mutta haluan myös oppia kuuntelemaan itseeni ja kroppaani paremmin. Eli panostaa myös siihen lepoon ja kehonhuoltoon. Tästä on hyvä jatkaa.

Semmosta tekstiä tälläkertaa, palaillaanhan taas!

- Emma

fitness classic 2016

 Hohooh, edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jokutovi! Edellisessä postauksessa olikin jotain dieettimarinaa, ja voisin myöhemmin joskus kirjoittaa tarkemmin siitä, millainen mun elämäni eka kisadieetti oli, mutta nyt haluan ehdottomasti kirjoittaa vähän kisarapsaa!! Muutenkin on korkea aika herätellä tätä blogia eloon!

 

 

 

Hupsista vain, kisat oli ja meni. En oikein tiedä, mistä mä lähtisin asiaa purkamaan.

 

MÄ NIIIN TEIN SEN!!!!

 

Kilpailin siis sunnuntaina Bikini Fitness alle 163cm junioreissa. Mun kisapäivä alkoi meikkauksella ja tukan laitolla jo kello 6.00. :D Muutenkaan en yöllä saanut nukutuksi kuin ehkä pari tuntia, loput yöstä menikin vaan pyörien ja hyörien. Aamulla ei kuitenkaan juurikaan väsyttänyt vaan kokoajan oli kaameea pärinä päällä. Meikin ja hiusten jälkeen painelin rusketukseen. Itse otin siis koko värin vasta sunnuntai aamuna. Oli ehkä yksi mielenkiintoisimmista kokemuksista elämäni aikana, paljon nakuja dieetti tyttöjä kuivattelemassa värejä rumat suihkulakit päässä... Kuitenkin, rusketuksesta tuli tosi hyvän värinen ja pieniä korjailuja tehtiin sitten vielä kisapaikalla.

 

 

pikaset kuvat ennen kisapaikalle lähtöä, olin todella tyytyväinen koko lookkiin!

 

Olin aika ajoissa kisapaikalla, ja siinä myö sit palloilin ja mietin et mitäköhän hittoa mä teen, minne mä meen ja niin edelleen. Onneks ihana Janni tuli ja pelasti mut ja selvitettiin tiemme oikeaan paikkaan. :D

 

huippu muija ♥

 

Takahuoneessa sit syötiin ja säädettiin värien ja bikinien kanssa ja katsottiin että kaikki on kondiksessa. Fitfarmin huoltotiimi toimi tooosi mallikkaasti ja itse ei tarvinnut yhtään stressailla biksujen liimauksista tai öljyjen levityksestä jne. Muutenkin ihan huippu tiimi, oli niiiin ihana kun tyypit autto toisiaan!

 

 

Pian olikin sitten mun sarjan vuoro astella lavalle. Vasta siinä jonossa mua rupesi jännittämään!! Sitä ennen menin tosi rennolla fiiliksellä mutta siinä jonossa iski se jännitys. Voi hyväluoja kävin päässäni kyllä monenlaista ajatusta. Kyllä mua jännitti! Heti ensimmäisestä askelmasta lavalla mä nautin siitä. Vaikka mua jännitti ja jalka tais jonkunverran väpättää, niin mä oikeasti nautin. Pääsin ekaan vertailuun ja siinä vaiheessa olo rentoutui todella ja hymy senkus leveni.

 

Ja minähän pääsin finaaliin. Se oli mulle jo niiiin suuri voitto ja hyvä etten itkua vääntänyt. Taisin jopa halata jotakuta tuntematonta siinä onnellisuuden puuskassani... :D

 

Kävely meni ihan ok, taisin vähän kompuroida mutta videolta myöhemmin katsottuna se näytti huomattavasti paremmalta kuin luulin! 

 

 

Mun lopullinen sijoitus oli 3. sija, johon oon erittäin tyytyväinen. Mä olin salaa haaveillu kuuden parhaan joukosta, mutta se että pääsin kärkikolmikkoon oli jotain aivan uskomatonta. Annoin dietillä ihan kaikkeni itestäni likoon, ja riitti tähän. Se todella kannatti ja palkitsi. Tässä vaiheessa nieleskelinkin jo kyyneleitä. Oli se vaan niin uskomattoman hieno hetki.

 

Kolmannen sijan ansiosta sain mahdollisuuden kilpailla myös yleisessä, jossa pääsin toiseen vertailuun. Oli ihanaa saada toinen lavakokemus ja päästä oikeasti samalle lavalle sellaisten naisten kanssa, jotka on motivoinut mua ja joita oon ihaillut jo pidemmän aikaa. Loistava kokemus tämäkin.

 

Kisojen jälkeen oon nyt aikalailla vaan huilannut, eilen kävin treenaamassa jalat ja tänäänkin olisi treeniä luvassa. Ja no, tietenkin vedin aikamoiset ruokaöverit, ja olokin kyllä edelleen sen mukainen. Tänään kuitenkin alkoi reverse dieetti eli ruodussa ollaan. :D

 

"Tää pitsa on isompi ku mä ite!!!" voin sanoa ettei siitä montaa palaa tähän tyttöön mahtunut :D

 

 

 

 

Isot kiitokset kaikille tukijoille ja tsemppareille joita mulla on matkan varrella ollut.

 

 Erityisesti kiitokset Äitille, sukulaisille, Joskalle ja Markolle. Iso kiitos Esalle kun kuskasit mua rusketukseen, kultsalle ja kaikkialle minne oli tarvis.

 

Kiitos myös koko tiimille ja valmentaja Harrille.

 

 

Seuraavassa postauksessa sitten syvennytään tarkemmin jatkosuunnitelmiin. ;)