keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Fitness Classic 2017

Kisoista vierähtänyt pian kolmisen viikkoa. Teksti on kirjoitettu jo aiemmin, joten asiat olleet tuoreessa muistissa, mutta nyt vasta saan aikaiseksi julkaistua. Heh.

Ensinnäkin kiitos kaikille onnitteluista ja tsempeistä! En ole vastannut läheskään jokaiseen, mutta kaikki on luettu ja olen aidosti kiitollinen jokaiselle. 

Voisin oikeasti kirjoittaa kilometrin mittaisen tekstin, mutta yritän saada tiivistettyä kisaviikon ja viikonlopun tapahtumat järkevän mittaiseen postaukseen. 

Elikkäs kisaviikolla viimeistelyt aloitettiin maanantaina. Vannoin, että nyt aion nauttia viimeistelyistä, mutta... En mä osannut nauttia taaskaan. :D Nojoo, sai enemmän ruokaa ja kroppa sai huilia, mutta lähinnä olo oli vaan jopa ahdistuneen odottava! Kaikenlisäksi nukuin koko viikon melko huonosti, taisi olla jotain piilo kisajännitystä ilmassa. Viimeistelyviikolla tyttöä taiottiin salirotasta prinsessaksi, laitettiin ripsiä, tukkaa jne... Kovasti oli siis kaunistautumista ja tunsin oloni jo kisaviikolla nätiksi! Tästä isot kiitokset Lumon Helille. 

Perjantaina startattiin nokka kohti helsinkiä aikaisin aamusta. Majoituttiin hetkeksi Esan ja Tuulan tykö siihen ja sain huilata rauhassa. Onni on ihania ihmisiä helsingin päässä, ilman Esaa ei oltas muuten viikonlopusta selvitty! Kuitenkin luet tän eli iso kiitos täälläkin. ♥

 Pian olikin aika lähteä kohti rekisteröintiä. Siellä kaikki meni ok ja päästiinkiin sitten hotellille lepäilemään ja valmistautumaan henkisesti seuraavan päivän koitoksiin. 

Lauantaina kilpailin siis Junioreissa lyhyessä sarjassa. Noh, se ei mennyt omalta kohdalta ihan nappiin. En siis päässyt finaaliin, ja pakko sanoa että olo oli aika pettynyt ja paskamainen, etenkin kun tiesin että seuraavana päivänä olisi tarkoitus kisata myös yleisessä sarjassa. Oikeasti, en pärjännyt junnuissa ja nyt pitäisi sitten liharekkojen sekaan hypätä?! kyllä vittu heti sitten. :D  Pakkasin kamppeet ja poistuin bäkkäriltä aika vähin äänin. En oikein jaksanut puida suoritusta heti vaan halusin pois lepäämään. 

Olin nukkunut edellisenyön todella huonosti ja voin oikeastaan koko aamun melko kehnosti, mikä varmasti vaikutti koko suoritukseen. Tämän lisäksi suolisto ei toiminut ihan buenosti ja sain lavalle jonkinlaisen stressimahan. Kunnon ilmapallo vatsa. :D Olin todella pettynyt siihen, miltä lavalla näytin ja siihen etten vaan pystynyt antamaan parastani. Tämänlisäksi mun bikinien alaosa oli mulle aiivan liian suuri ja repsotti ikävästi. En nyt syytä bikineitä sijoituksesta tietenkään mutta helvetin rumaltahan se näytti. 

Ei siinä muuta kuin valmentajalle viestiä, että näin tälläkertaa, mitäpäs nyt. Onneksi valmentaja rohkaisi ja tsemppasi mut jättämään junnukisan pettymyksen taakse ja lähteä yleiseen kokeilemaan. Mutta käsky kävi; bikineille on tehtävä jotain. 

Pieni kriisi siinä iski että mitä hittoa näille nyt voi tehdä; oon ihan kädetön kaiken ompelemisen jne kanssa eikä mukana olleella äiteelläkään noi kädentaidot taida  vahvuuksia olla. Jostain mielenjohteesta päädyin laittamaan Pinkkiheidin Heidille viestiä (bikinit hänen valmistamat) että mistäköhän näitä kannattaisi lähteä pienentelemään. Heidillä sattui olemaan siinä aikaa ja helsingissä kun oli, lupautui hän bikinejä katsomaan jos vaan tulen käymään. Siellä me sitten äiteen kanssa juostiin ympäriinsä bikinien alaosa kätösissä. Selvittiin sitten perille ja ihana Heidi fiksaili bikinejä oikean kokoiseksi. Olen oikeasti niiiin kiitollinen ja oon ihan täysin varma, mistä seuraavat bikinit hankitaan. ♥ Upea ihminen ja miten huikea palvelu, huh!




Lauantai iltana menin aikaisin levolle. Sain paljon tsemppi viestejä ja juttelinkin muutamalle tutulle menneestä kisasta. Muuten halusin vaan olla rauhassa ja päästä aikaisin nukkumaan. 
Sunnuntai aamuna heräsin hyvin levänneenä, unta oli melko hyvin takana ja olo oli aivan erinlainen kuin lauantaina. Jo aamukävelyllä huomasin sen eron ja vatsakin toimi niinkuin pitää. Myös kunto näytti huomattavasti paremmalta kuin edellisenäpäivänä. Kisat olivat siis vasta iltapäivällä, joten olihan siinä odotteluakin. Mutta jotenkin kaikki tuntui menevän paremmin kuin edellisenäpäivänä; meikistä ja väristä lähtien, haha :D Kaiken tämän jälkeen makasin oikeasti jalat kohti kattoa ja lepäsin. Sitten olikin aika siirtyä kisapaikalle. Kisapaikallakin sain vielä rauhassa valmistautua ja makoilla. Lauantain kisassa lavalle tuli jokseenkin kiirus, joten taas meininki oli ihan eriluokkaa. 

Mua jännitti enemmän mitä edellisenä päivänä, mutta toisaalta en odottanut mitään. Olin tyytyväinen tälläkertaa omaan kuntoon ja se oli kaikista parasta. Kävi miten kävi. Mun sarjassa oli tyttöjä senverran paljon, että meillä oli eliminaatiokierros. Jos siitä läpi mentäs niin voisin vaikka olla tyytyväinen. :D että kovat oli tavoitteet sillepäivää!


Pääsin siis läpi ja siinä vaiheessa vedinkin jo omia bileitä takahuoneessa. Lavalla olosta nautin todella ja asennot, esiintyminenkin menivät paremmin kuin edellisenä päivänä. Siinä vaiheessa kun mut kutsuttiin ekaan vertailuun, jouduin vilkaista omaa kilpailija numeroa ja mua rupes oikeasti vähän jopa naurattamaan. Olin vaan todella onnellinen. Ensimmäinen vertailuhan tarkoittaa siis melko varmasti finaali paikkaa, vaikka vieläkään en takahuoneessa uskaltanut sitä varmaksi ajatella. :DDDDD KOSKA PESSIMISTI EI PETY. 

Finaaliin päästiin ja voi sitä onnea. Pyttyä luvassa! Lopullinen sijoitus oli neljäs, tasapistein kolmannen kanssa. Kaiken sen lauantain pettymyksen jälkeen olin todella onnellinen tähän sijoitukseen. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin onhan se neljäs nyt vähän neljäs, mutta olin tyytyväinen kuntooni ja ennenkaikkea siihen, että lähdin kisaan! Olin paljon paremmassa kunnossa kuin vuosi takaperin ja lihastakin oli hitusen matkaan  tarttunut. 

pytyn kanssa uskalsi jo vähän pullistella

Isot kiitokset vielä 


  • Upeista ripsistä, kulmista ja hiuksista Hius- ja Kauneuskeskus Lumon Helille
  •  Pinkkiheidille ihanasta palvelusta!!!
  • Sportlifelle ravinteista
  •  Huoltotiimille 
  • Valmentaja Matille 
  •  kaikille tukijoille ja kanssaeläjille
  •  Perheelle, etenkin äitille
  • Esalle kuskauksesta ja todella kuuluvasta kannustuksesta 
  • Ystäville



Todella tunnerikas ja antoisa viikonloppu. Koen taas kasvaneeni hurjasti tässä lajissa. Nyt treenit jatkuu ja lihasta aletaan takomaan, unohtamatta kuitenkaan riittävää henkistä sekä fyysistä palautumista kisoista. Voin sanoa että ainakin treeni maistuu! Aion varmasti kisata taas uudelleen, ajankohdasta ei vielä tietoa, mutta eiköhän sekin asia avaudu.

Treenin iloa kaikille! <3

maanantai 3. huhtikuuta 2017

3 viikkoa & kurkistus ruokailuihin

Holaa! Viimeviikolta jäi päivitykset päivittämättä, mutta korjataanhan asia nyt! 


Kisoihin alle kolmeviikkoa!! Tämä tarkoittaa myös sitä että enää parisen kovaa treeniviikkoa ennen niitä kuuluisia viimeistelyjä. Voin sanoa, että ei ole pitkä aika enää, ei todellakaan! 

Miltä tuntuu? mitä kuuluu? 

Viimeviikon alku sujui todella hienosti; virtaa oli ja treenit kulkivat. Mieli oli oma positiivinen itsensä ja tuntui siis todella hyvältä. Kuitenkin torstaista asti eiliseen (sunnuntaihin) menin jokseenkin aivan sumussa. Treenit kulkivat siinäkin välissä, mutta olo oli muuten todella paskamainen. Jo perus oleminen tuntui raskaalta. Pahinta kuitenkin oli se miten mieliala läsähti alas; tuntui, että jokainen pienikin asia stressasi! Olo oli myös todella epävarma ja jokseenkin riittämätön. Kroppakin tuntui nesteiseltä ja kaikki oli ihan päin häränpyllyä.

 ja heitinkin päässäni ensimmäistä kertaa ajatuksen; onko tässä mitään järkeä? 
treeni kuitenkin kulkee ja hiki lentää!


Valehtelisin jos väittäisin että kisadietin loppumetrit olisivat helppoja. Ovat varmasti kaikille jollakin tapaa vaikeita. Itse ainakin olen ajoittain todella väsynyt. Nälkääkin on, mutta sitä sietää kyllä ja siihen tavallaan turtuu. 

Noh... Tätä negailua ilmeisesti kesti nyt tosiaan sen muutaman päivän, sillä eilen illasta ja tänään ollut aivan erimeno. Sain jutella ystäville ja perheelle, kiitos heille. Olette uskooomaton tuki! Tänään aamu alkoi aerobisella, jonne lähdettiin jo hymyssä suin. Kävin myös jalkatreenillä, hyvä treeni olikin! Aamutreenit ehdottomasti mun juttu dietillä, ja niitä aionkin toteutella nyt nämä viimeiset pari viikkoa täysin. Illat menee sitten koomaisempana, mutta sitten onkin hyvä levätä kun on treenit tehtynä. Onnistuneet treenit myös nostattavat mielialaa todella! Ja edelleen pystyn jokaisessa treeneissä antamaan itestäni niin paljon kuin irtoaa. Se on ihan hiton hienooo! 

Mutta tosiaan, pää koottu ja asenne saatu taas kuntoon ja oon ihan supermotivoitunut viimeisiin viikkoihin! Jo pientä malttamuutta toki ilmassa, mutta vielä on pariviikkoa aikaa puristaa ne viimeisetkin mehut irti; aivot narikassa, mutta hyvällä tavalla. 

Pakko olla tosiaan kiitollinen ihmisistä ympärillä, terveydestä, ja no ihan kaikesta hyvästä mitä mulla on! Ja iso kiitos muuten jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle ihanista tsemppiviesteistä. Olette kaikki kultaa. <3 



Sitten, multa on kyselty, mitä dieetillä syödään? Vai syödäänkö mitään? 

No syödään. Ja vielä samoja ruokia kuin dietin ulkopuolellakin. Vain määrät muuttuu ja tottakai kaikki on rajoittuneempaa.  Mulla on kuitenkin edelleen todella paljon vaihtoehtoja ruokavaliossa, joten kyllästymisen vaaraa ei ole edes dieetillä. Itse kuitenkin pintyn helposti tiettyihin ruoka-aineisiin, jotka itselleni olen parhaaksi kokenut. 



Tällähetkellä ruokavalio koostuu mm. 

kaurahiutaleista, riisistä, kanasta, kalkkunasta, vihanneksista, salaatista, öljyistä, kananmunista, protskujauhoista ja marjoista. 

Eli suomeksi sanottuna täysin samoista aineksista mitä dietin ulkopuolellakin. Päivän paras ateriahan on aamupuuro, joka aamuinen juhlahetki. Tällähetkellä valkuaispuuro marjoilla ja kanelilla on voittamaton kombo, mutta toisinaan heittelen sekaan suklaan makuista protskujauhoa. Suklaapuuroa siis! 

Myös dietillä laadukkaat lisäravinteet kulkevat mukana tukemassa treenejä. 
EAA + glutamiini drinkki ennen aamuaerobista, mustikan makuinen ehdoton suosikki. Ennen treeniä latausjuomana Kerosene vesimelonin makuisena ja treenin aikaisena juomana mun kestosuosikki BCAA vesimeloni+vadelma maussa! 


Treenin jälkeen Recovery+ palautusjuomana. Makuna suklaa. Ehdottomasti parhaan makuinen palautusjuoma, mitä oon maistanut. Ja mä oon siis oikeasti nirso näitten suhteen mutta tätä en enää vaihtais pois. Tuntuu melkein palkinnolta treenin jälkeen, heh. :DDD Ehkä dieettiaivoilla on jotain tekemistä asian kanssa, mutta oikeasti laadukas ja erittäin hyvänmakuinen palkkari. 


 Jos nyt jotain dietin ulkopuolelta kaipaan, niin ehdottomasti hedelmät, joita dietillä ruokavalio ei sisällä. Myös sportlifen omia Tasty patukoita kaipaan, niitä tuli napsittua joskus välipalaksi. Nyt on vielä ne uudet crispy patukat tulossa, kuola poskella olen kuvia katsellut ja kovasti odotan, että kisojen jälkeen pääseen maistamaan. Ei voi olla muutakuin hyviä! Nämä todellakin ovat niitä sallittuja herkkuja. 

Henkilön SportLife Nutrition kuva.
näitä Emmalle kisojen jälkeen! Suklaa-brownie sekä maapähkinä-karamelli... <3 


Tälläinen postaus! Kuulumisia ja ruokaa, mikäpä sen parempaa. Täällä keskitytään nyt koviin treeneihin, dieettiin sekä lepoon! Poseerauksia unohtamatta, niitä ei voi harjoitella koskaan liikaa.

Mukavaa viikkoa! 

- Emma 


lauantai 25. maaliskuuta 2017

kuukausi kisoihin! miltä tuntuu?


Heippa hei! Niin se aika kuluu. Torstaina kävin jälleen tapaamassa valmentajaa. Mitään muutoksia ei tehty ja kunto on edennyt juuri niinkuin pitääkin. Kovasti lupaili siis, että aikataulussa ollaan ja että kuntoa ei todellakaan tarvitse murehtia. Tässähän ei oikeastaan ole enää kuin 3 kovaa treeniviikkoa jäljellä, sitten viimeistelläänkin jo. Kun valmentaja tämän tokas niin pienenä shokkinahan se tuli, vaikka kyllähän mä sen tiesin. Justhan tää vasta alkoi..?! 


Tänään kokeilin pitkästä aikaa bikineitä päälle ja oon näihin kyllä todella tyytyväinen. Rakastin edellesiä kisabiksujani, mutta halusin kuitenkin uutta. Väri pysyköön nyt salassa, vaikka kyllä monet sen tietävätkin jo. Muutenkin kaikki kisavalmistelut ovat onneksi hoidettu ajoissa kuntoon, eli ei niitäkään ole tarvinnut enää pitkään aikaan miettiä! 

Kuten tuossa sanoinkin, ruokavalioon tai aerobisiin ei koskettu. Eli tällä samalla mennäänhän loppuun asti! Aamupuuro pysyi siis tämänkin dietin remmissä, loistavaa. :D Puuro se pienikin puuro! Mitkä tuntemukset muuten? Tästä viikosta kaikinpuolin positiiviset fiilikset. Energiaa salilla on edelleen; aina jaksan yllättyä siitä, miten pienestä väsymyksestä huolimatta saan puristettua itsestäni kovia treenejä. Etenkin kun viikko lähenee loppuaan, alkaa paukutkin olla puristeltu. Esimerkiksi tänään treenille mennessä olo oli suoraansanottuna aika paskamainen; mutta silti hetken itseni kanssa keskustelua käytyäni sain aikaan yhden viikon parhaista treeneistä! Muutenkin tätä viikkoa piristänyt valmentajan tapaaminen, saliturismin harrastus ja tottakai se tuleva tankkaus lämmittää mieltä.  
Dieetti olot painavat välillä päälle; yleensä kuitenkin vain lyhyitä aikoja. Nälkä tulee toki mukana, mutta se miten paljon näläntunteelle antaa valtaa on ihan vain itsestä kiinni. Eli sekään ei siis ole ollut mitenkään häiritsevää. Treenin jälkeinen olo on todella zombimainen, mutta kun treenit on tehty, voi ihan hyvin heittää itsensä selälleen sohvalle ja katsoa sitten vaikka sitä kattoa. 

Kroppa alkaa tuntumaan pieneltä ja kuivalta, jopa omaan silmään! Painokin edelleen pudonnut ja tosiaankin nelosella alkavissa ollaan. Pientä vertailua olen viimevuoden kuviin tehnyt, ja näyttäisi että aletaan olemaan aikasen lähellä sitä kireyttä, missä silloin oltiin. Vahvasti uskon, että kaikinpuolin parempaa emmaa tulossa. Mieli on melkoisen rauhallinen. Itseasiassa ihmettelen itsekin, miten mieli on pysynytkään näin rauhallisena kunnon suhteen! Luottamus valmentajaan ja muutenkin ne muutamat loistavat ihminet ympärillä, jotka ovat sitten rauhoitelleet meiksiä jos on sattunut kuntokriisiä pukkaamaan. Harvemmin kuitenkin, onneksi. 



Huomenna mulla on taas tankkauspäivä! Riisipuuro, riisi, pannarit, riisikakut... Voin sanoa että tässä vaiheessa esimerkiksi banaani maistuu niin hyvältä että vähän jopa saattaa itkettää :D  Eli huominen pyhitetty levolle, ruualle ja henkiselle latautumiselle. Seuraavat viikot tuun painamaan niin lujaa kuin tästä akasta vaan lähtee. Teen kaikkeni, mitään muuta ei multa voi kukaan vaatia. Mun mielestä nää vikat viikot on kaikista hienoimpia; pusketaan itseä todellakin sinne mukavuus alueen ulkopuolelle, vahvasti. Luvassa siis huikeat ja jännittävät viikot! 

Tsemppiä kaikille kevään kisaajille! Kohta rokataan <3 
Ja vastaus otsikon kysymykseen; hyvältä tuntuu! 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

6 viikkoa, paino ja tankkaus

Heeeido! 

Kuten viimeksi lupailin, mä aion nyt kirjoitella tänne viikottain vähän kuulumisia. Taas olisi viikko vierähtänyt! Nyt olisi kisoihin sitten jäljellä viimeiset 6 viikkoa. Homma tuntuisi etenevän hyvin. Uusilla kymmenluvuilla ollaan myös painon suhteen, eli pieneksi käy! Vaikka sillä painolla ei merkitystä olekkaan (kuka sitä kysyy? no ei kukaan) niin mielenkiintoista sitä on seurata. Oma edellinen kisapaino alkaa lähestymään uhkaavasti, ja kuitenkin nyt pitäisi olla lihasmassaa enemmän rungossa mukana. Ja tosiaan vielä 6 viikkoa aikaa tiristellä!

Olotilat vaihtelevat melko tiuhaan tahtiin. Oon sitä sorttia, joka painelee välillä menemään ylienergioissa, kun taas hetken päästä saatan lamaantua täysin nauriiksi. Treenit ovat edelleen kulkeneet, ja tälläkin viikolla jokaisessa treenissä painettiin kyllä satalasissa onnistuneesti. Nyt oon alkanut myös salilla kaipaamaan enemmän sitä omaa rauhaa, joten yritän kovasti vältellä pahimpia ruuhka aikoja salilla. Tästä syystä mm. aamuaerobiset salilla ennen kukonlaulun aikaa ovat ihania; se oma rauha. Saa varmasti täyden keskittymisen tekemiseen. Muutenkin koen, että aamuisin olen jopa ehkä parhaassa vireessä; aamuaerobiselle meno ei ole pitkään aikaan tuntunut yhtään väsyttävältä; päinvastoin. Todenäköisesti jossain vaiheessa siirryn taas aamutreenaajaksikin, ainakin niinä päivinä kun aamuaerobista ei ole. :)


työmaata riittää 


Ja sitten, omasta kunnosta ei oikein osaa sanoa mitään. Mieli senkin suhteen heittelehtii, mutta en mä siitä stressiä oo ottanut enää "pitkään" aikaan. Perus hommaa, tätä varten onneksi on valmentaja, joka kertoo mikä tilanne oikeasti on. Oikeastaan oon aikalailla nyt jättänyt ajatustyön sinne puolelle. Mä vaan teen ja täysiä teenkin! Kova luotto valmentajaan korostuukin nimenomaan dietin loppuvaiheissa. Viime tapaamisesta mulle jäi todella hyvät fiilikset ja pakko sanoa että se tapaaminen taisi jollakin tapaa purkaa mun sitä pientä stressiä joka on ehkä tuolla takaraivossa painanut. 

Viime ruokavähennykset toivat mukanaan myös kasvavan nälän, ja pakko sanoa, että vaikka treeneissä jaksaa niin olo on välillä todella uupunut. Kaikki muut aika meneekin sitten melkeimpä levätessä.  Mikä nälkään tulee, se vaivaa pahiten aamuyöstä, herättäen meikäläisen. Jos siinä sitten sattui vielä torkahtamaan niin unissa pyörivät mm. riisikakut maapähkinävoilla. :D


Sunnuntaina (eli tänään) mulla on myös tankkaus, joista olen saanut nauttia nyt dietin aikana kahdesti. Tämä siis kolmas.




Mun tankkauspäiväni koostuu riisipuurosta, makaroonista, hillosta, banaanista, letuista, jäätelöstä, riisistä, riisimaissikakuista ja ananaksesta. Näillä samoilla seteillä oon muutkin tankkaukset hoitanut. Miksipä hyvää vaihtamaan. Tämä päivä menee ensiviikkoon latautuessa, mahan vieressä maatessa ja hiilaripieruista nauttien. Ruoka on hyvää, syöminen kivaa, mutta eniten odotan sitä pumppia ja mieletöntä energiaa maanantaina salilla. Ja maanantaisinhan on jalkapäivä. Nyt jo aivan innoissani suunnittelen ensiviikon treenejä, haha :D 

Mutta; mieli lepää, ei paljoa stressaa homma! Millääntavalla ei ole varaa löysätä tahtia, mutta kuten sanottu, täysillä loppuun asti, kaasu pohjassa, kuitenkin matkasta täysillä nauttien!  Se olisi näin fitness kielellä 6weeksout! 

- Emma 


lauantai 4. maaliskuuta 2017

Dieettikuulumiset ja 7 viikkoa kisoihin!

 
Heippatirallaa! Pitkästä aikaa vähän kuulumisia. Dietin alkaessa ajattelin, että kirjoittelisin useammin, mutta arvatenkin toisin on käynyt. Kovasti olen keskittynyt olennaiseen; treeniin ja kisakunnon metsästykseen. Nyt kuitenkin mä ihan oikeasti pyrin kirjoittamaan dietin viimeisistä viikoista.
 
 
Kunto 2.3.2017

Dieettiä takana 14 viikkoa, ja vielä olisi 7 erittäin kovaa viikkoa edessä. Eli kisat lähenee ja perse todellakin kevenee.
 


 

Välillä mielialat pompahtelee ja pieni nälkäkin on läsnä, mutta nälänhän kanssa pärjää. Yksi parhaista asioista on myös se että oon nukkunut koko dieetin ajan melkoisen hyvin. Ei tarvitse illalla unta juurikaan odotella. Aamuisin toki herään aikaisin, dieetti kaivaa musta esiin todellisen aamuvirkun. Jonkin verran heräilen öisin, mutta muuten uni kyllä maistunut hyvin. Päiväunet kuuluvat myös arkeen. 



 
Tällä hetkellä salitreenejä on viikossa 5, parit intervallit ja aamuaerobisia tulee toki harrasteltua. Aerobinen kunto alkaakin olemaan ihan omaa luokkaansa. :D Aamuaerobisista olen oppinut tykkäämään, ei todellakaan pakkopullaa! Aamuina joilla aamuaerobista ei ole, tuntuvat jopa jokseenkin tyhjiltä. Jo dieetin alussa päätin, että aion haastaa itseäni jokaiseen treeniin ja aerobiseen. On siis valehtelematta joka ikinen treeni painettu satalasissa. Kun haastaa itseään parempiin suorituksiin, ei pääse helpolla, mutta se jos jokin palkitsee.

aamuaerobisella klo 6, ei paljoa väsytä

Viime keskiviikkona treffasin valmentajaa, joka oli tyytyväinen kuntoon. Tehtiin pientä vähennystä ruokailuihin, jotta tahti pysyisikin hyvänä. Taisin useamman kerran kysäistä, että eihän kiirus tuu kunnon suhteen. Noh, ei se kuulemma tule, uskotaan nyt sitten! Ensiviikolla muija saa myös tankata. Paino hilautunut kivasti alaspäin, vaikka eihän se puntari kerro koko totuutta. Siltikin alaspäin menevät luvut motivoivat ja piristävät dieettihörhön mieltä. Kohta puoliin voinkin ruveta kutsumaan itseäni mini ihmiseksi. :D Omalla kohdalla paino siis ollut kokoajan laskusuunnassa; välillä vähemmän, mutta sitten välillä saatetaan pompahtaa isojakin lukuja alaspäin lyhyessä ajassa. Eli ei se tasaisesti tipu.
 
Eli kaiken kaikkiaan asiat menevät hyvin. Kunto etenee, olo on pääsääntöisesti hyvä ja mulle todellakin tärkeintä että jaksan edelleen treenata kovaa. Treenit on kuitenkin se juttu, mikä tuottaa mulle sitä onnellisuutta. Nyt aion painaa viimeiset 7 viikkoa niin lujaa kuin vain akasta lähtöö, mutta samalla nauttien tästä loppumatkasta. Vaikka viimeiset viikot painavatkin tossua niin on se silti niin perkuleen hienoa ja palkitsevaa aikaa!
 
Jatkossa tosiaan yritän kirjoitella enemmän, ja postaus toiveita/ideoita saa pistää tulemaan, niitä sitten toteuttelen mielelläni. Tiiviimmin mua voi seurata instagramin kautta, nimimerkillä emma.lahti. Sinne tulee päiviteltyä jopa ihan päivittäin.




Nyt jo iso kiitos valmentaja Matti Haloselle jonka ohjeistuksella tulossa viimevuotta parempi paketti. Kiitos myös Sportlifelle, joilta parhaat ravinteet tukemaan mun matkaa kultsalle. ♥

- Emma

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Vihdoin onnellinen

Kuten otsikko kertoo.

Treenaaminen tuntuu todella hyvältä. Salille meneminen on aina aivan huippu juttu. Ei mulla oo koskaan ollut ongelmia motivaation kanssa, mutta nyt kaikki tuntuu menevän entistäkin paremmin. Sarjapainot ovat nousseet hurjaan tahtiin ja salilla multa voi nähdä aitoja onnen tuuletuksia kun oon taas pystynyt ylittämään itseni.

Nukun hyvin ja pitkiä yöunia. En enää stressaa turhista, tai oikeastaan en juuri mistään. Voin henkisesti todella hyvin. Pystyn olemaan ylpeä itsestäni, ja omista saavutuksistani enkä aioa enää koskaan kuluttaa energiaani itseni mollaamiseen tai sättimiseen.

Oon saanut elämääni paljon uusia ihmisiä, vanhoja ystävyys suhteita on elvytetty ja perhettäkin nähty enemmän.




Pitkään tuntui, että elämässä ei ollut muuta kuin treenaaminen. Tää koko vuosi on muutenkin ollut pitkälti vain sitä itseään; fitness siellä, fitness täällä...
Kisojen jälkeen tuntui, että olin aivan hukassa itseni kanssa. Itsestä tosiaankin tuntui, että kaikelta putosi pohja; kisat olivat ohi, mitäs nyt? Koko loppudietin olin todella yksinäinen ja erkaannuin osittain hyvistä ystävistä ja jopa omasta perheestä. Jopa kisojen jälkeen olin pitkään yksin, viettäen aikaani vain ja ainoastaan treenaten, syöden ja nukkuen. Ahdistuin siitä, kun kroppa pehmeni ja paino nousi. Kisojen jälkeen oli nälkä. Ja se nälkä ei lähde syömällä. Vapaasyönteinäni söin itseni oikeasti todella kipeäksi. Saatoin oksentaa ja jatkaa syömistää. Nää asiat on vaikeita, ja hävettävät vieläkin. Minä, muka terveellistä elämäntapaa ihannoiva muija halailemassa vessanpöntön kanssa, ihan vaan sen takia, että pulla nyt maistui vähän turhankin hyvin.  



En usko että oon ainoa, joka näitten asioitten kanssa paini, mutta mulle se oli todella vaikeaa.  Ehkä jopa vaikeampaa kuin melkein puolivuotinen dieetti ja 15kg painonpudotus kisakondikseen.  Kauan meni että olo alkoi tuntumaan ns. "normaalilta". Mulla se vei sen 5kk. Aika hurjaa. Kroppa toki palautui nopeammin, mutta oman mielen kanssa taistelu olikin sitten eriasia. Uskon että ehkä osaan suhtautua asioihin eritavalla sitten toisella kerralla.
Noin kuukausi takaperin aloitin uuden valmentajan kanssa. Monet ovat kysyneet, miksi valmennusta vaihdoin, ja syy on yksinkertaisesti siinä että musta tuntui siltä. Päätöshän ei ollut mikään simppeli ja mietin kyllä asiaa ja punnitsin vaihtoehtoja. Istuin uuden valmentajan kanssa vähintäänkin sen puolitoista tuntia ja sain jo siltä kertaa todella paljon uutta tietoa ja tuntui heti että nyt oon oikeassa paikassa. Oon nyt sitten siitä lähtien mennyt uusilla ohjelmilla, ja oon ollut erittäin tyytyväinen. Näen nyt jo kropassa muutoksia parempaan suuntaan, ja pystyn kyllä luottamaan siihen, että kyseisen gurun ohjeistuksella ja omalla tekemisellä päästään parhaaseen mahdolliseen tulokseen ensikeväänä. 



 Monesti sitä ajattelee vain asioita, joissa olisi kehitettävää. Joskus olisi kuitenkin hyvä pysähtyä ajattelemaan, miten paljon on tultukkaan eteenpäin. Jos vaikka nyt kelataan vuosi taaksepäin, niin meiksi on ainakin kehittynyt hurjasti monessakin eriasiassa. Treenaan kovempaa, tekniikat ovat parempia, panostan enemmän kehonhuoltoon, mulla on oikeasti hyvä aerobinen kunto, panostan uneen enemmän ja kuuntelen kehoani paremmin kuin ennen. Jos ulkoisista muutoksista pitäisi puhua, niin näytänhän mä nyt paljon sporttisemmalta. Sitähän tää homma on, jatkuvaa kehityksen hakua, eikä koskaan oo valmista. Mutta sehän on just siistiä! Kuka nyt haluaisi olla täysin valmis...

Mun loppuviikko on pyhitetty levolle ja kehonhuollolle, on meinaan kevennys viikko. Loppuviikko luvassa rauhallisia aamukävelyjä ja hierontaa. Sunnuntaina palloilen myös lahdessa ja todennäköisesti mut voi bongata kisakatsomosta pillittämässä. Saa tulla moikkaamaan!

Mukavaa viikkoa, kovia treenejä ja viikonlopun kisaajille tsempit! ♥

- Emma 

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Pelkkä perseen peilaaja

Perseen peilaaja, huomion hakija, itserakas, kaikkea näitä kuulee. Ainakin minä. Uskon kuitenkin, että on myös muita "Fitness" ihmisiä, jotka pystyvät samaistumaan tekstiin.

Aika surullista, että kilpailijoita, etenkin Bikini kilpailijoita, edelleen, lähinnä tosin lajista tietämättömät pitävät pelkkinä oman perseen peilaajina.

Kyllä mulle tämä homma on ihan puhdasta urheilua. Treenataan kovaa neljästä viiteen kertaan viikossa, tehdään joissain määrin aerobista ja muutenkin pidetään kunnosta huolta. Syön päivittäin tarkasti ja ruuat menevät puntarin kautta. Ja kun liikuntamääräkin on noin suuri, mitä muuta se on kuin urheilua? Jos jonkun mielestä salitreeni ei oo urheilua niin suosittelen kyllä kokeilemaan esimerkiksi jonkun kunnon pteen kanssa treenaamista salilla. Taikka menkääs seuraamaan kovaa treenaavien treenejä. Salilla voi vain käydä oleskelemassa, jolloin se ei ole urheilua. Silloin ei myöskään tulosta synny.

 Mutta kun treenataan, se on helvetin raskasta urheilua. Kyllä sitä kuulee että oksennus on lentänyt tai että paskat housussa tehty töitä salilla. Tähän vertaan nyt sitten esimerkiksi lenkkeilyä, jota taas poikkeuksetta pidetään urheiluna. Väännetäänkö peräsuoli pitkällä perus sunnuntai aamun lenkkipolulla? Epäilen. Älkää käsittäkö kuitenkaan väärin; lenkkeily on mun mielestä ihan hyvää urheilua, vaikka ei mun juttu ole sitten yhtään.

Mites se ruokavalio? Etenkin dietillä ollessa sen suhteen ollaan helvetin tarkkoja, ei ole enää ihan sama syötkö riisiä vai pastaa. Kaikki puntaroidaan. Myös riittävästä levosta ja kehonhuollosta tulisi pitää huolta.

 
Junnujen perseen peilauksen sm kilpailut.


Itse teen 5 salitreeniä viikossa, siihen lisäksi aerobiset ja tarkka ruokavalio, ja toki lepo. Itse pidän kovasta treenistä ja treenin tulisi aina tuntua. Pyrin kehittymään jatkuvasti. Totta helvetissä mä peilailen persettäni. Ja paljon peilailenkin. Mutta ihan samalla tavalla peilaan muitakin lihasryhmiä. Niin ja peilaanhan mä omaa nassuanikin!


Se mitä lavalle viedään, oli kunto sitten minkälainen tahansa, on vaatinut aivan helvetin paljon joka ikiseltä. Ei se lihasmassa kasva helpolla, eikä rasvan polttaminenkaan minimiin ole mikään simppeli homma. Se vaatii paljon, kuten varmasti jokainen kisalavalla ollut tietää.


Kuulostaako vielä pelkältä perseen peilaamiselta?

Tahdon vaan sanoa, että perehtykää ihmiset lajiin ja siihen mitä se vaatii, ennen kuin jauhatte tuollaista paskaa. Kaikenlisäksi; miksi muiden perseen peilaaminen edes liikuttaa ketään. Jokainen tehköön asiat just niin kuin itse parhaaksi näkee. Tuntuu hiukan hassulta näin kerran kilpailleena puhua näistä aiheista, mutta jo yksi kokemus kertoi kyllä sen että helppoa se ei ole, mutta palkitsevaa. Enkä halua mitenkään maalailla tässä ajatuksia, että tää on kokoajan vaan helvetin raskasta touhua. Niistä kovista treeneistä myös nautitaan. Eihän niitä muuten tekisi! :D Kaikki tapahtuu ilon kautta, mutta silti tosissaan. :)

Syksyn kisat lähestyy, tsemppiä jokaiselle lavalle nousevalle. Mä jännitän tuttujen sekä tuntemattomien puolesta! :-)

Tälläkertaa jätän tämän tähän. Mukavaa viikonloppua kaikki!