Vihdoin onnellinen

Kuten otsikko kertoo.

Treenaaminen tuntuu todella hyvältä. Salille meneminen on aina aivan huippu juttu. Ei mulla oo koskaan ollut ongelmia motivaation kanssa, mutta nyt kaikki tuntuu menevän entistäkin paremmin. Sarjapainot ovat nousseet hurjaan tahtiin ja salilla multa voi nähdä aitoja onnen tuuletuksia kun oon taas pystynyt ylittämään itseni.

Nukun hyvin ja pitkiä yöunia. En enää stressaa turhista, tai oikeastaan en juuri mistään. Voin henkisesti todella hyvin. Pystyn olemaan ylpeä itsestäni, ja omista saavutuksistani enkä aioa enää koskaan kuluttaa energiaani itseni mollaamiseen tai sättimiseen.

Oon saanut elämääni paljon uusia ihmisiä, vanhoja ystävyys suhteita on elvytetty ja perhettäkin nähty enemmän.

Pitkään tuntui, että elämässä ei ollut muuta kuin treenaaminen. Tää koko vuosi on muutenkin ollut pitkälti vain sitä itseään; fitness siellä, fitness täällä...

Kisojen jälkeen tuntui, että olin aivan hukassa itseni kanssa. Itsestä tosiaankin tuntui, että kaikelta putosi pohja; kisat olivat ohi, mitäs nyt? Koko loppudietin olin todella yksinäinen ja erkaannuin osittain hyvistä ystävistä ja jopa omasta perheestä. Jopa kisojen jälkeen olin pitkään yksin, viettäen aikaani vain ja ainoastaan treenaten, syöden ja nukkuen. Ahdistuin siitä, kun kroppa pehmeni ja paino nousi. Kisojen jälkeen oli nälkä. Ja se nälkä ei lähde syömällä. Vapaasyönteinäni söin itseni oikeasti todella kipeäksi. Saatoin oksentaa ja jatkaa syömistää. Nää asiat on vaikeita, ja hävettävät vieläkin. Minä, muka terveellistä elämäntapaa ihannoiva muija halailemassa vessanpöntön kanssa, ihan vaan sen takia, että pulla nyt maistui vähän turhankin hyvin.  

En usko että oon ainoa, joka näitten asioitten kanssa paini, mutta mulle se oli todella vaikeaa.  Ehkä jopa vaikeampaa kuin melkein puolivuotinen dieetti ja 15kg painonpudotus kisakondikseen.  Kauan meni että olo alkoi tuntumaan ns. "normaalilta". Mulla se vei sen 5kk. Aika hurjaa. Kroppa toki palautui nopeammin, mutta oman mielen kanssa taistelu olikin sitten eriasia. Uskon että ehkä osaan suhtautua asioihin eritavalla sitten toisella kerralla.

Noin kuukausi takaperin aloitin uuden valmentajan kanssa. Monet ovat kysyneet, miksi valmennusta vaihdoin, ja syy on yksinkertaisesti siinä että musta tuntui siltä. Päätöshän ei ollut mikään simppeli ja mietin kyllä asiaa ja punnitsin vaihtoehtoja. Istuin uuden valmentajan kanssa vähintäänkin sen puolitoista tuntia ja sain jo siltä kertaa todella paljon uutta tietoa ja tuntui heti että nyt oon oikeassa paikassa. Oon nyt sitten siitä lähtien mennyt uusilla ohjelmilla, ja oon ollut erittäin tyytyväinen. Näen nyt jo kropassa muutoksia parempaan suuntaan, ja pystyn kyllä luottamaan siihen, että kyseisen gurun ohjeistuksella ja omalla tekemisellä päästään parhaaseen mahdolliseen tulokseen ensikeväänä. 

 Monesti sitä ajattelee vain asioita, joissa olisi kehitettävää. Joskus olisi kuitenkin hyvä pysähtyä ajattelemaan, miten paljon on tultukkaan eteenpäin. Jos vaikka nyt kelataan vuosi taaksepäin, niin meiksi on ainakin kehittynyt hurjasti monessakin eriasiassa. Treenaan kovempaa, tekniikat ovat parempia, panostan enemmän kehonhuoltoon, mulla on oikeasti hyvä aerobinen kunto, panostan uneen enemmän ja kuuntelen kehoani paremmin kuin ennen. Jos ulkoisista muutoksista pitäisi puhua, niin näytänhän mä nyt paljon sporttisemmalta. Sitähän tää homma on, jatkuvaa kehityksen hakua, eikä koskaan oo valmista. Mutta sehän on just siistiä! Kuka nyt haluaisi olla täysin valmis...

Mun loppuviikko on pyhitetty levolle ja kehonhuollolle, on meinaan kevennys viikko. Loppuviikko luvassa rauhallisia aamukävelyjä ja hierontaa. Sunnuntaina palloilen myös lahdessa ja todennäköisesti mut voi bongata kisakatsomosta pillittämässä. Saa tulla moikkaamaan!

Mukavaa viikkoa, kovia treenejä ja viikonlopun kisaajille tsempit! ♥

- Emma 

Pelkkä perseen peilaaja

Perseen peilaaja, huomion hakija, itserakas, kaikkea näitä kuulee. Ainakin minä. Uskon kuitenkin, että on myös muita "Fitness" ihmisiä, jotka pystyvät samaistumaan tekstiin.

Aika surullista, että kilpailijoita, etenkin Bikini kilpailijoita, edelleen, lähinnä tosin lajista tietämättömät pitävät pelkkinä oman perseen peilaajina.

Kyllä mulle tämä homma on ihan puhdasta urheilua. Treenataan kovaa neljästä viiteen kertaan viikossa, tehdään joissain määrin aerobista ja muutenkin pidetään kunnosta huolta. Syön päivittäin tarkasti ja ruuat menevät puntarin kautta. Ja kun liikuntamääräkin on noin suuri, mitä muuta se on kuin urheilua? Jos jonkun mielestä salitreeni ei oo urheilua niin suosittelen kyllä kokeilemaan esimerkiksi jonkun kunnon pteen kanssa treenaamista salilla. Taikka menkääs seuraamaan kovaa treenaavien treenejä. Salilla voi vain käydä oleskelemassa, jolloin se ei ole urheilua. Silloin ei myöskään tulosta synny.

 Mutta kun treenataan, se on helvetin raskasta urheilua. Kyllä sitä kuulee että oksennus on lentänyt tai että paskat housussa tehty töitä salilla. Tähän vertaan nyt sitten esimerkiksi lenkkeilyä, jota taas poikkeuksetta pidetään urheiluna. Väännetäänkö peräsuoli pitkällä perus sunnuntai aamun lenkkipolulla? Epäilen. Älkää käsittäkö kuitenkaan väärin; lenkkeily on mun mielestä ihan hyvää urheilua, vaikka ei mun juttu ole sitten yhtään.

Mites se ruokavalio? Etenkin dietillä ollessa sen suhteen ollaan helvetin tarkkoja, ei ole enää ihan sama syötkö riisiä vai pastaa. Kaikki puntaroidaan. Myös riittävästä levosta ja kehonhuollosta tulisi pitää huolta.

 

Junnujen perseen peilauksen sm kilpailut.

Itse teen 5 salitreeniä viikossa, siihen lisäksi aerobiset ja tarkka ruokavalio, ja toki lepo. Itse pidän kovasta treenistä ja treenin tulisi aina tuntua. Pyrin kehittymään jatkuvasti. Totta helvetissä mä peilailen persettäni. Ja paljon peilailenkin. Mutta ihan samalla tavalla peilaan muitakin lihasryhmiä. Niin ja peilaanhan mä omaa nassuanikin!


Se mitä lavalle viedään, oli kunto sitten minkälainen tahansa, on vaatinut aivan helvetin paljon joka ikiseltä. Ei se lihasmassa kasva helpolla, eikä rasvan polttaminenkaan minimiin ole mikään simppeli homma. Se vaatii paljon, kuten varmasti jokainen kisalavalla ollut tietää.


Kuulostaako vielä pelkältä perseen peilaamiselta?

Tahdon vaan sanoa, että perehtykää ihmiset lajiin ja siihen mitä se vaatii, ennen kuin jauhatte tuollaista paskaa. Kaikenlisäksi; miksi muiden perseen peilaaminen edes liikuttaa ketään. Jokainen tehköön asiat just niin kuin itse parhaaksi näkee. Tuntuu hiukan hassulta näin kerran kilpailleena puhua näistä aiheista, mutta jo yksi kokemus kertoi kyllä sen että helppoa se ei ole, mutta palkitsevaa. Enkä halua mitenkään maalailla tässä ajatuksia, että tää on kokoajan vaan helvetin raskasta touhua. Niistä kovista treeneistä myös nautitaan. Eihän niitä muuten tekisi! :D Kaikki tapahtuu ilon kautta, mutta silti tosissaan. :)

Syksyn kisat lähestyy, tsemppiä jokaiselle lavalle nousevalle. Mä jännitän tuttujen sekä tuntemattomien puolesta! :-)

Tälläkertaa jätän tämän tähän. Mukavaa viikonloppua kaikki!

viikon treenit

Hola! Aika taas kirjoitella. Viimeviikko meni jokseenkin sumussa. Mä huilasin, tein vain kevyttä aerobista ja niinsanottua vaippajumppaa. :D Mulla taisi olla liikaa aikaa ajatteluun, koska koin oikeasti ehkä pahimmat läskikriisit kisojen jälkeen. Onneksi niistä sain puhuttua ystäville ja valmentajille, ja tuntuu että nyt taas ajatukset muualla ja musta tuntuu, että alan nauttimaankin tästä pehmentyvästä olemuksesta joissakin määrin! Peppukin pyöristynee, ja mä oikeasti tarvitsen sitä pihviä luitten ympärille ihan seuraavaakin dieettiä ja kilpailuja ajatellen.

 

 

Aina välillä ihmiset kyselee, että miten treenailen nyt kehityskaudella kisojen jälkeen. Mun viikkoon kuuluu tällähetkellä 5 peruspuntti treeniä, 2 tunnin aerobista sykkeennostoineen ja kaksi vartin aerobista treenin päälle. Eli toisinsanoen mut näkee salilla viikossa 7 kertaa viikossa, sillä 60min aerobiset toteutan poikkeuksetta juoksumatolla. Nyt toki hyvällä säällä käyn myös ulkoilemassa, mutta lähinnä omaksi iloksi, enkä niinkään urheilumielessä.

Ensin oli tarkoitus tehdä postaus perustreeni viikosta, mutta tää olikin oikeasti aika poikkeuksellinen, kun noin monta treenipäivää peräkkäin... Mutta kun oli virtaa niin miksei! Normaalisti treenailen max 3 treenipäivää putkeen. :D Nyt menikin tällä viikolla neljä.

 Lisäksi teen vatsat 3x viikkoon.

 

 

Maanantai

Jalat + 60min aerobinen illalla

 

Eli siis mulla oli vapaapäivä koulusta, joten oli erittäin oiva tilaisuus mennä aikaisesta treenailemaan koipia! Kevyen viikon jälkeen rauta liikkui sairaan hyvin ja kyseisestä treenistä jäi erittäin huiput fiilikset. Dietillä mä tykästyin aamutreeneihinkin, ja tykkään tehdä niitä jos vaan aikataulut antavat periksi. Jännä juttu, sillä pari vuotta meni ihan täysin siinä, että treenasin joka ilta klo 18. :D

Treenin jälkeen väsähdin kylläkin ihan täysin ja vietinkin oikeastaan päivän ihan vaan vaaka-asennossa huilaillen. Illalla kuitenkin tuntui että olisi vielä virtaa ja lähdin sitten tekemään viikon toisen aerobisen poies alta! Tästäkin jäi Super fiilikset, en oo ehkä ikinä soijannut niin paljoa! Kaiken kaikkiaan kyllä huippu treenipäivä.


Tiistai

Selkä + (+lyhyt aerobinen päälle)

Tiistaina oli sitten selkäpäivän aika. Mulle selkäpäivä on ollut ehkä kaikista nihkein, mutta nykyään tällä uudella ohjelmalla oon ruvennut jopa ihan tykkämään siitä. Treeni meni perille ja heräsin jo aamuyöstä jäätävään lihaskipuun... Se meni siis TODELLA hyvin perille, nimenomaan oikeaan osoitteeseen. Aerobista tehdessäni matolla pukkas pakottamaan tuota säären aluetta joten hirveästi en pinkonut, mutta ihan ok sekin.

Keskiviikko
Kädet + lyhyt aerobinen

Mulla olisi normaalisti ollut olkapäät, mutta oli selkätreeni joissain määrin vetänyt olkapäätkin muusiksi, joten vaihdoin käsipäivään. Kokeilin uutta laturia ja menin ottamaan purkissa ohjeistetun määrän. Vähän liikaa kofua mulle, veikkaisin. :-D Mutta virtaa piisas kyllä. Hyvä setti, ja kuten kuvasta näkee niin hikeä pukkas.

Torstai
Jalat
Piti olla lepopäivä, mutta virtaa löytyi joten lähdin sitten jalkajumpalle. Mä en yleensä jaksa tehdä 4 treenipäivää putkeen, kolmaskin on joskus liikaa, mutta kevyen viikon jälkeen virtaa on piisannut joten miksipäs ei. Ja erään fiksun tyypin sanoin, silloin kun tuntuu että pitää treenata niin silloin on
 treenattava. :D Levon kanssa sitten sama systeemi.


Sarjapaino ennätyksiä tuli tehtyä ja kaikinpuolin muutenkin homma rullasi. MISTÄ NÄITÄ HYVIÄ TREENEJÄ TULEE?!

Perjantai

60min aerobinen matolla

No nyt kuitenkin sitten treenivapaata päivää, aerobisen kävin aamupäivästä tekemässä salilla juoksumatolla. Mä välillä mietin et miten oon jaksanut tehdä näitä dietin aikana parhaimmillaan (pahimmillaan) viidesti viikossa. Toi tunnin setti on oikeasti yllättävän jäätävä, jos sen tekee kunnolla, etenkään jos ei ole aerobisen ystävä. :D Kävin myös perjantai iltana rullailemassa salilla.

 

Lauantai

Olkapäät + ulkojumppaa portaissa

 

Viikon vika salitreeni olikin sit olkapää jumppa. Sai ottaa isommat käsipainot mm pystypunnerrukseen. Voi juku :D Illalla kävin sit lenkittämässä itteäni ja kävin vähän hyppelemässä portaita. Tätäkään en ollut suunnitellut, mutta keli oli kuin morsian ja mieli huuti pihalle tekemään jotain.

Sunnuntai on mulla sitten varsinainen lahnauspäivä, oikeastaan en pakota itseäni nousemaan sängystäkään ylös (paitsi syömään) jos ei huvita. Kertaakaan en oo kyllä joutunut millään tavalla itseäni tällä viikolla treeneihin "pakottamaan" vaan oon ollut tosi energinen ja virtaa täynnä. Tässä se levonkin merkitys korostuu, kun viimeviikolla tosiaan keventelin. Eli rakkaat ihmiset, muistakaa se lepo. Älkää olko idiootteja, niin kuin mä yleensä olen. :D Ennen dieettiä mä laiminlöin noita kevyitä viikkoja (valmentaja ilahtuu jos sattuu tän lukemaan) MUTTA fiksuna likkana aion nyt ihan oikeasti pitää niitä sen 4 kovan treeniviikon välein.

 

Eli tässähän tän nyt näkee, mulla on melko paljon tekemistä viikon varrella, mutta nyt on ruokaakin jo sillai hyvin, että jaksamisen kanssa ei todellakaan oo mitään ongelmia. Tää viikko on muutenkin tuntunut hyvältä; oon henkisesti voinut jotenkin tosi hyvin. Se kisojen jälkeinen pehmentymis ahdistus ja lievä uupumus on katoamassa.

 

Mä toivotan kaikille mukavaa sunnuntai päivää! Ensiviikolle sitten lisää kovia treenejä! :)

 

- Emma

 

 

kisadietin rankkuus

Tuossa äskön sohvalla kooma hetkeä viettäessä mulle iski mahdoton halu kirjoittaa mun ekasta kisadietistä ja ylipäätään mun omista ajatuksista kilpalemista ja etenkin dieettiä kohtaan. Nämä ovat kaikki mun omia ajatuksia, olemme jokainen yksilöitä ja koemme asiat eritavalla. Myös tapoja suorittaa kisadieetti lienee todella useita, mutta nyt tahdon kertoa hiukan omaa ajatelmaani.

 

 

Kuten varmasti jokainen, joka kisadietille on vakavissaan lähdössä, tiedostaa sen, että dietin aikana ei repsuta ruokavaliosta, treenejä ei jätetä väliin eikä yöunista tulisi tinkiä. On tiedossa, että kyseessä on usean kuukauden projekti, mahdollisesti useita kiloja pudotettavana. Ja jos onnistua haluaa, täytyy omistautua ja olla sitoutunut projektilleen.

 

Kaiken tämän minäkin tiedostin ja olin todella hyvin valmistautunut henkisesti dietille. Kuitenkin se, mitä dieetti oikeasti vaati ja kuinka paljon se vei aikaa yllätti. Vaikka asiat oli mietitty etukäteen ja tavallaan ymmärrettiin jutun juoni, iski se rankkuus todellakin päin näköä.

 

 

 Tottakai dietin alussa oli suhteellisen helppoa, kun kuvioihin tuli vain vähän lisää aerobista ja ruuasta napsaistiin pois pikkuisen. Mulla oli ennen dietille lähtöä ruokaa tosi reippaasti, että olin jopa tyytyväinen, että ei tarvinnut enää syödä niin paljoa ja oli oikeastaan tosi mukavaa kun ähkytys ja semmoinen tukkoisuus katosi pari viikossa. Aerobisesta en tykännyt, mutta helpostihan ne parit lenkit meni.

 

Kuitenkin pikkuhiljaahan hommaa piti kiristää, aerobiset lisääntyivät ja ruokamäärät vähenivät. En muista missä vaiheessa mullakin tekeminen vaihtui jotenkin ihan uudelle tasolle. En halunnut enää tehdä vain sitä mikä oli pakko, vaan halusin haastaa itseni joka helvetin treenissä ja aerobisessa. Tapahtui joku ihmeen napsahdus. :D Ehkä tässä vaiheessa myös kunto lähti hurjaa vauhtia etiäpäin. Loppua kohden ei edes mietitty miltä itsestä tuntuu, asiat tehtiin ja homma tuntui oikeasti välillä aika järjenköyhältä. Treenejä taisi olla parhaimmillaan 13 viikossa aerobiset mukaan lukien. Tähän sitten vielä niukka ruokavalio sekä kaikki muu mitä elämässä tulisi hoitaa.

 

No mustahan tuli loppua kohden erittäin erakko. En mä enää jaksanut nähdä ketään, eikä mua oikeastaan kiinnostanutkaan. Olin niin kovasti kiinni mun dietissä. Treeneihin ja ruokien pakkaamiseen kului jo niin paljon aikaa ja energiaa, että ei siinä yksinkertaisesti voimat riittäneet muille ihmisille jaettavaksi. Monesti sitä yritti kuunnella toista, mutta mulla itsellä oli vaikeuksia keskittyä esimerkiksi kuuntelemaan toista ja ei mulla oikeastaan ollut itselläkään mitään asiaa. Todellinen zombi moodi.  

 

väsynyt, mutta onneksi tätä moodia ei ollut sentään kovinkaan pitkään päällä

 

 

Olin aikaisin nukkumassa joka ilta, vaikkakin dietin loppupuolella yöuni oli hiukan katkinaista ja nukkuminenkin tuntui vaikealta. Oikeastaan monet tosi normaalit asiat mutkistuivat ja vaikenivat, kun ei vaan jaksanut.

 

 

Kyllä mulla oli dietillä nälkä lähestulkoon jatkuvasti. Siihen nälkään kylläkin tottui, mutta uupumus oli raskasta. Ja se, että aivot ei vaan tuntuneet käyvän täysillä. Ärsytti myös kovasti, kun treenitehot laskivat. Silti jokakerta painoin niin lujaa kun musta vaan suinkin lähti. Rehellisesti voin sanoa tehneeni kaikkeni ja antaneeni itsestäni sen 110%.

 

 

En tiedä miten kauan tätä pahinta zombi moodia kesti. En oikeasti edes muista. :D Kuitenkin ihan viimeisimmät, sanotaanko 3 viikkoa dieettiä olivat mulle HELPOT verrattuna edeltäviin viikkoihin. Mulla päästiin nostamaan ruokamääriä jo silloin ja paino tuli aina vaan alaspäin. Myös aerobisten määriä laskettiin ja homma helpottui isolla kädellä. Edelleen tein kaikki niin lujaa kuin vaan itsestäni lähti. Muistan kun ihmettelin et miksi mulla asiat helpottuu loppua kohden, kun muilla tuntu kiristyvän homma entisestään! ja jostain olin saanut käsityksen että ihan viimeiset pari viikkoa olisivat vaikeimpia. No, näin ei käynyt mulla!

 

Mä en missään vaiheessa lähtenyt hakemaan voittoa, koska en uskonut edes finaali paikkaan. Toivoin sitä salaa mielessäni, mutta en tainnut sanoa sitä ääneen muuta kuin ehkä äitille. :D Mulle dieetti oli sitä, että halusin mennä lavalle kunnossa, josta voisin olla ylpeä. Ja kunnossa, jolle olisin antanut kaikkeni. Ja näin kävi, ja sijoituskin ylitti mun kaikki odotukset. Oon edelleen niin todella ylpeä itsestäni!

 

hymyäkin irtos!

 

Kuulostaapas kurjalta! Mutta eipä se sitä ollut kuitenkaan. Tottakai 21-viikkoon mahtuu hyviä ja huonoja hetkiä, olit dietillä tai et. Paskoja treenejä ja hyviä treenejä. Ja tän postauksen otsikkohan on kisadietin rankkuus, eli siksi tässä on nyt enemmän näitä rankkoja ja ehkä yllättäviä juttuja. Tavallaan nyt vasta reversellä alkanut ymmärtämään pienistä asioista, että kuinka zombi sitä onkaan välistä ollut. :D Selailin myös mun sähköpostista löytyneitä kitinöitä valmentajalleni ja pakko kiittää Harria vielä siitä että kuinka hyvin on aina osannut mun kriisi viesteihin vastailla. Parempaa valmentajaa en voisi toivoa.

Mutta siinäpä oli mun ajatuksia. Toivottavasti kukaan ei saa sellaista käsitystä, että koko homma olisi ollut pelkkää kärsimystä. Vaikka tein kaiken täysillä, niin mulle on esimerkiksi terveys paljon tärkeämpää kuin mitkään kilpailut ja sen ehdoilla mennään aina. Dieetti oli itsessään jo huikea kokemus, jonka kilpailupäivä tavallaan vain kruunasi.

 

Tämän myötä toivotan kaikille syksyn kilpailijoille vielä kovasti tsemppiä dieettiin. ♥

- Emma

 

 

kevyt viikko & nykykunto

Heippati hei vain kaikille!

 

 Uusi viikko taas startattu! Mulla alkoi maanantaina kevyt viikko jolloin nimensä mukaisesti olisi tarkoitus ottaa kevyesti. Nämä kevyet viikot tekivät paluun mun ohjelmaan, ja näitä tulisi sitten neljän raskaan treeniviikon jälkeen aina pitää. Itse en kisojen jälkeen pitänyt minkäänlaista huilia, vaan ryntäsin samantien painojen luokse salille ja treeni todella siis kulkikin. Kokonaiset kolme viikkoa.

 

Viime viikolla alkoi tossu painamaan ja huomasin olevani normaalia väsyneempi. Lihakset ei myöskään tuntuneet palautuvan ja olo oli muutenkin jotenkin tosi puolinainen. Pientä flunssailun oirettakin ollut ilmassa, kipeäksi en ole kuitenkaan tullut. Lieneekö tuo ihme, ensin sitä ruoskiin itseään treeneissä parikymmentä viikkoa suhteellisen niukalla ruokavaliolla ilman minkäänlaisia kevennyksiä. Eli kevyt viikko tuli oikeasti tarpeeseen ja oikealle hetkelle. Mulle itselle se väsymys heijastuu useasti myös siinä, että salilla hommat ei luista. Tietenkään aina ei voi olla huippuhyvää treeniä, eikä se nyt tarkoita sitä että olisit välttämättä kevennyksen tarpeessa, mutta viime viikolla alkuviikon jalkatreeniä lukuun ottamatta kaikki oli jotenkin helvetin nihkeää. Vaikea selittää, mutta kyllä sen itse tietää.

 

Mä oon aina ollut paska lepääjä. Siis aivan susipaska. On olemassa kahdenlaista väsymystä, sitä oikeaa väsymystä, sekä sitten ihan puhdasta laiskuutta. Oikean väsymyksen iskiessä olisi hyvä ottaa vaikkapa ylimääräinen lepopäivä. Pystyn kyllä tunnistamaan itsessäni nämä kaksi erilleen, mutta oon senverran kovapäinen, että haluan aina saada viikon treenit tehtyä ja treenin skippaus tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Tässä aion kehittyä ja opetella oikeasti kuuntelemaan mun kroppaa. Kun levätään, silloin levätään. Kun taas silloin kuin treenataan, niin treenataan oikeasti.

 

Tälläviikolla mun ohjelmaan kuuluu siis vain kaksi kevyttä salitreeniä, ja kevyellä tarkoitan siis oikeasti kevyttä, ilman mitään suurempia tuskanparahduksia. Lisäksi teen aerobista joissain määrin, jottei seinät nyt ihan päälle kaadu. Tällä viikolla on myös hyvin aikaa tehdä tehostetusti kehonhuoltoa.  Uskon vahvasti että ensiviikolla mennään sitten taas kovempaa kuin aikaisemmin!

 

 

Se sitten siitä kevyestä viikosta. Oon myös päättänyt lopettaa liian ajattelemisen, teen sitä ihan liikaa, ja jotenkin saan asiat päässäni kuulostamaan paljon vaikeammalta, mitä ne todellisuudessa ovat. Tästäkin aion päästä eroon. Niin sanotusti pää tyhjäksi ja turha stressi pois.

 

kunto viimeviikon lopulta

 

Kovasti pähkäilin mm. mun kuntoa ja taistellut pääkopan kanssa, kun kroppa alkanut pehmenemään. Senkin päätin vain hyväksyä. Pääasia ois mulle, että mulla on itsellä henkisesti hyvä olla. Oon tästä paljon puhunut muidenkin kisaajien kanssa, ja on hienoa, että löytyy ihmisiä joiden kanssa jakaa näitä asioita ja käydä keskustelua.

 

 

Mukavaa viikkoa kaikille <3  

kuulumiset ja kisatavoitteista

 

Heippahei!

 

Ensinnäkin toivottavasti kaikilla oli tosi kiva vappu! Itse vietin vappuni treenaten, eli perusmeiningeissä. Tänä aamuna oli pakko käydä reippaalla lenkillä kun keli oli niiiin ihana! En oo koskaan aikaisemmin elämässäni ollut mikään hyvän ilman fiilistelijä, mutta nyt oikeasti piristi! Tänävuonna ei mulle vappumunkki maistunut, mutta ehkä sitten ensivuonna!

 

 

 

Muutenkin oon oikeasti kokenut viimeaikoina olevani tosi onnellinen ja treenit kulkee taas niiin hienosti! Rauta nousee ja mulla on nyt tosi hyvä tekemisen meininki päällä. Salitreenejä teen viikossa nyt viisi, aikaisemmin niitä on ollut neljä. Itse tykkään kyllä tästä 5-jakoisesta, saa kunnolla paukuttaa mehut poies ja treenit ovat kestoltaan kyllä lyhyempiä, mutta sitäkin tehokkaampia. Oon saanut nyt jo nauttia sarjapainojen kasvamisesta, kovasti odotan aina treenejä ja on huippua saada niistäkin taas kaikki irti!

 

Aerobisia mulla on edelleen ohjelmassa, mutta ihan muutama vain. Sen lisäksi teen välistä justiin noita fiilistely lenkkejä, mutta niissä en sykkeenostoja tms. harrasta. Välillä kiva ottaa hölkkä askelta mutta siihen se jääkin. Ohjelmassa olevat aerobiset edelleenkin toteutan juoksumatolla ylämäkeen painellen, saan niistä eniten irti ja on kiva tukehtua hikeen. Dietillä tuli kaikenlisäksi kasvatettua oikeasti erittäin hyvä aerobinen kunto, enkä halua siitä luopua, etenkään kun oon löytänyt itselle jopa mielyttävän tavan toteutella niitä.

 

 

Mites sitten reverse dieetti sujuu? No mun mielestä oikein hyvin! Energistasot tuntuisi olevan hyvät ja jaksaa tehdä asioita. Tarkoitan nyt että jopa muitakin asioita kuin vain treenit. :D Painoa tullut kisapäivä painosta ehkä noin +3kg. Tästä tosin pari kiloa tuli takaisin tosissaan ihan parissa päivässä, oli meinaan paino kisapäivänä kovinkin matala. Nyt koen syöväni oikeastaan aika hyvin, ei juurikaan nälkä kolkuttele (ainakaan mitenkään häiritsevästi) ja mulla on hyvä olo!

 

 

Kävin tälläviikolla moikkaamassa mun valmentajaa, ja puhuttiin vähän jatkosuunnitelmista ja sain kisoista palautetta. Kivat palautteet sain, vaikka tottakai aina on asioita joita tehdä paremmin, mutta niistä sitten oppia ensikisoihin. Seuraava tavoite onkin sitten Fitness Classic 2017.  Sinne lähdetään sitten taas junnuilemaan. Huippua!

 

 Nythän ei siis tosiaankaan vedetä mitään jäätävää bulkkia. Ensinnäkin mä itse en halua kerätä sitä läskiä yhtään enempää kuin tarvis. Tottakai sitä jonkunverran tulee, mutta tuntuisi ihan typerältä lähteä seuraaviin kisoihin taas pudottelemaan niin suuria määriä, joita nyt ekalla dietillä lähti. Eli toivottavasti seuraava dieetti olisi jonkunverran lyhyempi. Nyt kuitenkin keskityn täysillä treeniin salin puolella. Motivaatio on erittäin kova!

 

kuva kertonee mun fiilikset

 

 

Näillä mennään nyt sitten. Mukavaa sunnuntain jatkoa!

 

- Emma

erakko

 

Mä oon tosi huono poistumaan kotoa yhtään minnekkään muualle kuin pakollisiin paikkoihin. Pakollisten paikkojen lisäksi poistun lähes päivittäin kuntosalille ja sielläkin tykkään vetää lipan silmille ja kuulokkeet korville erakkona.

 

Kotona on kivaa ja ennenkaikkea helppoa. Kaikki ruuat ja sellaiset on helposti saatavilla ja ruokahan maistuu huomattavasti paremmalta lautaselta kuin kiposta jossain menossa. Esimerkiksi iltaisin olen yleensä niin väsynyt että en mä jaksa minnekkään lähteä, vedän enemmin peiton korviin, katselen jotain sarjaa ja nukahdan. Se on mun mielestä kivaa!

 

 

Yksinään treenaaminen on kivaa ja kovin antoisaa puuhaa. Jotenkin mua monesti jopa ahdistaa ajatus jostain yhteistreeneistä, vaikka kyllä ehdottomasti treenikaverista on varmasti omat hyötynsäkin! Monesti sovitaan kaverin kanssa aika milloin ollaan salilla, eikä välttämättä edes puhuta koko aikana sanaakaan, mutta jos tarve on niin toista voi pyytää esim. varmistamaan. Tää on mun mielestä toimivakeino, mutta esimerkiksi samaa treeniä en pystyisi tekemään toisen kanssa yhtä aikaa. Liikaa odottelua ja mahdollisesti painojen kanssa säätämistä, ei kestä järki. Kaikista pahinta on se että helposti oikeasti sarjatauot venyvät jutteluun. Hiki kuivaa ja tympäsee. Sen lisäksi mulla on niin tarkat omat suunnitelmat ja visiot tekemisestä ja jos joku päättää yrittää muuttaa niitä niin järki lähtöö. Ja kuitenkin itsehän se rauta nostetaan, jos ei nouse niin ei siinä oikeastaan treenikamulin teennäiset "jaksaajaksaa" kommentit juurikaan auta. :(

 

Joillakin varmasti treenikaverista on hyötyä, etenkin ehkä niille jotka eivät yksinään saa persettään ylös sohvalta. Enkä mäkään nyt asiaa ihan täysin tyrmää, oon tehnyt aikoinaan esimerkiksi Joskan kanssa hyviä jalkatreenejä yhdessä mutta meillä on ollut hyvin tarkka suunnitelma siitä, mitä tehdään, missä järjestyksessä ja milloin toiselle uskaltaa puhua.

 

 Mut tää mikä mut on yllättänyt, on se että näytän treenatessa kovin vihaiselta ja vittuuntuneelta, oikeasti oon vaan tosi keskittynyt tai muuten vaan koomassa. Treenin jälkeen voin rupatella enempi mutta treenin aikana mitä vähemmän keskeytyksiä niin sitä parempi. Uskon tän johtuvan siitä että mulla on oikeasti aika huono keskittymiskyky ja sali tuntuu ainoalta paikalta jossa osaan keskittyä kunnolla. Mutta siihenkin tarvitsen rauhan. Mutta eheei, vihainen en ole, ainakaan kanssatreenaajille. Itselleni ehkä joskus.

 

 

Mutta sitten hauska juttu joka todistaa sen, että en oo täysin menetetty tapaus sosiaaliselta elämältäni! Tykkään siis treenata itsekseni, enkä keskustella ihmisille treenin aikana, mutta en kuitenkaan halua OLLA salilla yksin. Tyhjä sali ahdistaa ja sitten taas on mukavempi tehdä kun on muillakin tekemisen meininki päällä.

 

 

Nyt varmaan joku neropatti ajattelee että elämän hukkaan heittämistä ja sairasta, mutta mä en kärsi tästä mitenkään. Mulla on elämässä tietyt rutiinit ja niistä kiinni pitäminen pitävät hyvin arjen kasassa. Ja kyllä mä ihan mielelläni kavereiden kanssa käyn esimerkiksi kahvilla ja esimerkiksi tiimipäiviä ootan aina tosi innolla, että pääsee samanhenkisten ihmisten kanssa jutulle. Ja eihän kaikkien tarvitse olla sosiaalisia tai viettää paljon aikaa ihmisten keskellä. Joskus on ihan oikeasti hyvä olla vaan itsensä kanssa ja keskittyä itseensä. On oikeasti ihan ok olla erakko.

 

 

Mä oon nyt valvonut ihan liikaa joten painelen unipuulle. Sekavaa tekstiä, pistetään väsymyksen piikkiin. Byee!

ajatuksia

Kisoista piakkoin viikko  ja ensinnäkin vielä pakko kiittää jokaista onnittelijaa, teitä on ollut enemmän kuin olisin ikinä uskonut! En oo jokaiselle ehtinyt vastailemaan mutta emma kiittää ja kumartaa ♥

Tosissaan tässä ehtinyt päässään puida monenlaista ajatusta. Oon päässyt todella hyvin treenin makuun ja treeni tuntuu todella hyvältä. On kiva myös että hiki tuntuisi nyt jo irtoavan, se oli nimittäin mulla ainakin dietillä oikeasti todella hukassa esimerkiksi olkapää treeneissä. Ihanaa päästä treenaamaan kovaa! Tänään kävin moikkaamassa ystävääni juoksumattoa tunnin aerobisen merkeissä. Jo aiemmin tälläviikolla kerran oon käynyt mattoilee mutta silloin penikkoja särki niin kovin että piti melko hissukseen aloitella. Tänään saatiin kuitenkin kaltevuutta ja vauhtia mukaan eikä penikkoihin koskenut lainkaan. Aika kokovartalo kipsissä täällä ollaan, on meinaa mennyt treenit perille. Huominen puntti vaihtunee siitä syystä lenkkiin taikka ihan vaan huiliin, koska mä oikeasti yritän kuunnella mun kroppaa etenkin nyt kun kisoista on vasta niin vähän aikaa.

jokseenkin pirtee fiilis

Kulunut vuosi on ollut mulle kaiken kaikkiaan tosi tunteikasta aikaa. Eihän siitä ole kuin reilu vuosi kun aloitin fitfarmin kanssa ja lyötiin kisatavoitetta lukkoon. Hitto vie oon oppinut tässä ajassa paljon! Ja kehittynyt, ennen kaikkea kuitenkin henkinen kehitys on ollut ihan huimaa. Vaikka toki ulkoinen olemuskin on muuttunut kovasti.

Kisadieetti antoi paljon, mutta kyllä se ottikin. Itse olin päättänyt jo ennen dietin alkamista että teen asiat aina kunnolla, enkä todellakaan jätä mitään "jossittelun" varaa myöhemmäksi. Ainahan tottakai pystyy ja voi tehdä asiat paremmin, mutta koen antaneeni itestäni niin paljon kuin musta vaan sillähetkellä lähti.

 Muistan kun sanoin että aion olla se tyttö joka ei lipsu kertaakaan eikä jätä ainuttakaan treeniä/aerobista välistä. No sehän myö sitten olinkin! Joka ikisen tein, ja kaikenlisäksi mä jotenkin ihmeen kaupalla vältin kaikki flunssat ja muut taudit jotka aika ahkeraan olivat liikenteessä sinä aikana. Onnekas olin!

dietin lähtökunto vs lavakunto. Lähtökunto ihan ok, mutta onhan tossa ollut pehmeetä

Etenkin dietin loppuvaiheilla olin kyllä todella väsynyt ja aikalailla sukelsin kyllä omaan kuplaani. Hirveästi ei tullut poistuttua kotoa muutakuin salille, mutta tää oli ihan mun omaa valintaa, halusin keskittyä täysillä loppudieettiin ja puristaa itestäni sen lopunkin pois. Arki pyöri lähinnä kokonaan dietin ympärillä. Kyllähän mua väsytti ja ei se mieliala aina ihan katossa ollut, mutta mahtuu sinne dietille paljon hyviäkin päiviä. Mutta erityisesti opin itsestäni niiiin paljon!

Nyt siis ollaan tosissaan reverse dietillä ja ihan oikeasti yllättävän haastavaa! Oon kyllä pysynyt ruokavaliossa kisojen jälkeen, mutta kyllähän se ruoka mielessä kummittelee. Mutta kummitelkoon! Pidän tätä vähän niin kuin itselleni haasteena (rakastan itseni haastamista!), että aion pysyä ruokavaliossa 100%. Jossain vaiheessa aion kyllä varmasti löysätä (esim. käymällä ulkona syömässä), mutta haluan tehdä sen vasta sitten kun voin olla varma, että homma pysyy hallussa ja että silloin oltaisiin päästy näistä ruokakummituksista eroon. Tää kaikki on kuitenkin ihan täysin omasta päänupista kiinni.

Jatkoa ajattelen mulla on todella kova halu kehittyä urhelijana.  Vasta nyt ihan lähiaikoina oon itsekin alkanut tajuamaan et hei Emma, sä oot urheilija! Haluan saada lihasta oikeisiin paikkoihin, haluan tulla paremmaksi poseeraajaksi ja esiintyjäksi, mutta haluan myös oppia kuuntelemaan itseeni ja kroppaani paremmin. Eli panostaa myös siihen lepoon ja kehonhuoltoon. Tästä on hyvä jatkaa.

Semmosta tekstiä tälläkertaa, palaillaanhan taas!

- Emma

fitness classic 2016

 Hohooh, edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jokutovi! Edellisessä postauksessa olikin jotain dieettimarinaa, ja voisin myöhemmin joskus kirjoittaa tarkemmin siitä, millainen mun elämäni eka kisadieetti oli, mutta nyt haluan ehdottomasti kirjoittaa vähän kisarapsaa!! Muutenkin on korkea aika herätellä tätä blogia eloon!

 

 

 

Hupsista vain, kisat oli ja meni. En oikein tiedä, mistä mä lähtisin asiaa purkamaan.

 

MÄ NIIIN TEIN SEN!!!!

 

Kilpailin siis sunnuntaina Bikini Fitness alle 163cm junioreissa. Mun kisapäivä alkoi meikkauksella ja tukan laitolla jo kello 6.00. :D Muutenkaan en yöllä saanut nukutuksi kuin ehkä pari tuntia, loput yöstä menikin vaan pyörien ja hyörien. Aamulla ei kuitenkaan juurikaan väsyttänyt vaan kokoajan oli kaameea pärinä päällä. Meikin ja hiusten jälkeen painelin rusketukseen. Itse otin siis koko värin vasta sunnuntai aamuna. Oli ehkä yksi mielenkiintoisimmista kokemuksista elämäni aikana, paljon nakuja dieetti tyttöjä kuivattelemassa värejä rumat suihkulakit päässä... Kuitenkin, rusketuksesta tuli tosi hyvän värinen ja pieniä korjailuja tehtiin sitten vielä kisapaikalla.

 

 

pikaset kuvat ennen kisapaikalle lähtöä, olin todella tyytyväinen koko lookkiin!

 

Olin aika ajoissa kisapaikalla, ja siinä myö sit palloilin ja mietin et mitäköhän hittoa mä teen, minne mä meen ja niin edelleen. Onneks ihana Janni tuli ja pelasti mut ja selvitettiin tiemme oikeaan paikkaan. :D

 

huippu muija ♥

 

Takahuoneessa sit syötiin ja säädettiin värien ja bikinien kanssa ja katsottiin että kaikki on kondiksessa. Fitfarmin huoltotiimi toimi tooosi mallikkaasti ja itse ei tarvinnut yhtään stressailla biksujen liimauksista tai öljyjen levityksestä jne. Muutenkin ihan huippu tiimi, oli niiiin ihana kun tyypit autto toisiaan!

 

 

Pian olikin sitten mun sarjan vuoro astella lavalle. Vasta siinä jonossa mua rupesi jännittämään!! Sitä ennen menin tosi rennolla fiiliksellä mutta siinä jonossa iski se jännitys. Voi hyväluoja kävin päässäni kyllä monenlaista ajatusta. Kyllä mua jännitti! Heti ensimmäisestä askelmasta lavalla mä nautin siitä. Vaikka mua jännitti ja jalka tais jonkunverran väpättää, niin mä oikeasti nautin. Pääsin ekaan vertailuun ja siinä vaiheessa olo rentoutui todella ja hymy senkus leveni.

 

Ja minähän pääsin finaaliin. Se oli mulle jo niiiin suuri voitto ja hyvä etten itkua vääntänyt. Taisin jopa halata jotakuta tuntematonta siinä onnellisuuden puuskassani... :D

 

Kävely meni ihan ok, taisin vähän kompuroida mutta videolta myöhemmin katsottuna se näytti huomattavasti paremmalta kuin luulin! 

 

 

Mun lopullinen sijoitus oli 3. sija, johon oon erittäin tyytyväinen. Mä olin salaa haaveillu kuuden parhaan joukosta, mutta se että pääsin kärkikolmikkoon oli jotain aivan uskomatonta. Annoin dietillä ihan kaikkeni itestäni likoon, ja riitti tähän. Se todella kannatti ja palkitsi. Tässä vaiheessa nieleskelinkin jo kyyneleitä. Oli se vaan niin uskomattoman hieno hetki.

 

Kolmannen sijan ansiosta sain mahdollisuuden kilpailla myös yleisessä, jossa pääsin toiseen vertailuun. Oli ihanaa saada toinen lavakokemus ja päästä oikeasti samalle lavalle sellaisten naisten kanssa, jotka on motivoinut mua ja joita oon ihaillut jo pidemmän aikaa. Loistava kokemus tämäkin.

 

Kisojen jälkeen oon nyt aikalailla vaan huilannut, eilen kävin treenaamassa jalat ja tänäänkin olisi treeniä luvassa. Ja no, tietenkin vedin aikamoiset ruokaöverit, ja olokin kyllä edelleen sen mukainen. Tänään kuitenkin alkoi reverse dieetti eli ruodussa ollaan. :D

 

"Tää pitsa on isompi ku mä ite!!!" voin sanoa ettei siitä montaa palaa tähän tyttöön mahtunut :D

 

 

 

 

Isot kiitokset kaikille tukijoille ja tsemppareille joita mulla on matkan varrella ollut.

 

 Erityisesti kiitokset Äitille, sukulaisille, Joskalle ja Markolle. Iso kiitos Esalle kun kuskasit mua rusketukseen, kultsalle ja kaikkialle minne oli tarvis.

 

Kiitos myös koko tiimille ja valmentaja Harrille.

 

 

Seuraavassa postauksessa sitten syvennytään tarkemmin jatkosuunnitelmiin. ;)

 

 

dietin pikakuulumiset & kisabikinit MYYNNISSÄ!!

Heippa! Dieettiä taitaa olla jo takana yli 10vk, eli puolessa välissä taidetaan noin olla. Kunto on edennyt kivasti ja muutenkin mulla on nyt kova luotto tekemiseen. Tää viikko ollut ehkä jopa paras dieetti viikko mitä mulla on ollut! Viime viikonloppuna oli tankkausta ja tänä viikonloppuna kanssa, sillä saattaa toki olla vaikutusta asiaan. Kroppa todellakin menee kasaan ja painokin tippuu hyvään tahtiin, vaikka löysää  tosiaankin vielä löytyy, toivottavasti saadaan mun vatsalaardit palamaan pois. Muutkin ihmiset alkaneet pienentynyyn olemuksen huomaamaan, saan siitä vähän väliä mm. salin puolella kuulla.

 

1,5vk sitten

 

Treenithän kulkee välistä sairaan hyvin, vaikka toki niitä paskojakin päiviä on. Eli oikeasti, ei dietillä oo läheskään aina kivaa, vaikka monesti mun päivityksistä mm. instagramin puolella sellaisen kuvan saa.

Mua ainakin väsyttää paljon, mielialat heittelee tunnin välein, lihakset ei palaudu entiseen malliin, kantapäät ja nilkat kipeytyy aerobisen määrästä ja niin edelleen. Mua paleltaa usein, joskus öisin heräilen nälkään ja paleluun. Kusella saa rampata kokoajan. Oon nyyhkyttänyt salilla paristi ihan vaan koska ei jaksaisi mitään aerobista enää treenin perään.

 

pienenee...

 

Dietissä on kivojakin asioita. Oon oppinu tuntemaan itseeni, menemään todellakin mukavuus alueen ulkopuolelle, arvostamaan enemmän onnistuneita treenejä ja RUOKAA! Kasviksia syön enemmän kuin off kaudella, jollain maha on täytettävä. Dieetti rakkausruokia mm parsakaali, paprika ja valkuaispaistos. Mausteena kanelia puuroon en vaihda pois koskaan!! :D  myös kutistuva olemus ja lihasten esiin tulo on oikeasti aika siistiä.

 

Eilen tankkailin ja tänään taas olo tosi hyvä ja pirteä. Kohta olenkin lähdössä treenailemaan viikon viimeistä treeniä, selkää ja olkapäitä. Mulla menee oikeastaan aika hyvin, vaikka kyllä jalka painaa välistä. Turha sitä on valehdella ihanaksi hommaksi, mutta en myöskään sanoisi että kyseessä mikään murhenäytelmä olisi. :-D

 

Sitten asiaan!! Mulla olisi nyt ihan Super upeat kisabikinit myynnissä! Nää on alun perin jenkeistä, eikä koristelussa ole tingitty. Alkuperäishinta uutena 700e, mutta myyn 300e poies, saa toki tarjota. :) Entinen omistaja kilpaillut kahdesti näillä, mä en siis kertaakaan, ekat kisat kun vasta tulossa. Alaosa noin kokoa s, yläosa b-kuppi. Extra heavy timanteilla!

 

 

Yhteyttä muhun voi ottaa mm. Facebookista nimellä Emma Lahti, tai laittamalla esim. instagramiin viestiä. Sähköpostikin löytyy elahti3@gmail.com

 

Palaillaan taas myöhemmin! :) Mukavaa sunnuntaita kaikille ja tehkää ensiviikosta hyvä viikko!

 

 

- Emma