kuukausi kisoihin! miltä tuntuu?

Heippa hei! Niin se aika kuluu. Torstaina kävin jälleen tapaamassa valmentajaa. Mitään muutoksia ei tehty ja kunto on edennyt juuri niinkuin pitääkin. Kovasti lupaili siis, että aikataulussa ollaan ja että kuntoa ei todellakaan tarvitse murehtia. Tässähän ei oikeastaan ole enää kuin 3 kovaa treeniviikkoa jäljellä, sitten viimeistelläänkin jo. Kun valmentaja tämän tokas niin pienenä shokkinahan se tuli, vaikka kyllähän mä sen tiesin. Justhan tää vasta alkoi..?! 

Tänään kokeilin pitkästä aikaa bikineitä päälle ja oon näihin kyllä todella tyytyväinen. Rakastin edellesiä kisabiksujani, mutta halusin kuitenkin uutta. Väri pysyköön nyt salassa, vaikka kyllä monet sen tietävätkin jo. Muutenkin kaikki kisavalmistelut ovat onneksi hoidettu ajoissa kuntoon, eli ei niitäkään ole tarvinnut enää pitkään aikaan miettiä! 

Kuten tuossa sanoinkin, ruokavalioon tai aerobisiin ei koskettu. Eli tällä samalla mennäänhän loppuun asti! Aamupuuro pysyi siis tämänkin dietin remmissä, loistavaa. :D Puuro se pienikin puuro! Mitkä tuntemukset muuten? Tästä viikosta kaikinpuolin positiiviset fiilikset. Energiaa salilla on edelleen; aina jaksan yllättyä siitä, miten pienestä väsymyksestä huolimatta saan puristettua itsestäni kovia treenejä. Etenkin kun viikko lähenee loppuaan, alkaa paukutkin olla puristeltu. Esimerkiksi tänään treenille mennessä olo oli suoraansanottuna aika paskamainen; mutta silti hetken itseni kanssa keskustelua käytyäni sain aikaan yhden viikon parhaista treeneistä! Muutenkin tätä viikkoa piristänyt valmentajan tapaaminen, saliturismin harrastus ja tottakai se tuleva tankkaus lämmittää mieltä.  

Dieetti olot painavat välillä päälle; yleensä kuitenkin vain lyhyitä aikoja. Nälkä tulee toki mukana, mutta se miten paljon näläntunteelle antaa valtaa on ihan vain itsestä kiinni. Eli sekään ei siis ole ollut mitenkään häiritsevää. Treenin jälkeinen olo on todella zombimainen, mutta kun treenit on tehty, voi ihan hyvin heittää itsensä selälleen sohvalle ja katsoa sitten vaikka sitä kattoa. 

Kroppa alkaa tuntumaan pieneltä ja kuivalta, jopa omaan silmään! Painokin edelleen pudonnut ja tosiaankin nelosella alkavissa ollaan. Pientä vertailua olen viimevuoden kuviin tehnyt, ja näyttäisi että aletaan olemaan aikasen lähellä sitä kireyttä, missä silloin oltiin. Vahvasti uskon, että kaikinpuolin parempaa emmaa tulossa. Mieli on melkoisen rauhallinen. Itseasiassa ihmettelen itsekin, miten mieli on pysynytkään näin rauhallisena kunnon suhteen! Luottamus valmentajaan ja muutenkin ne muutamat loistavat ihminet ympärillä, jotka ovat sitten rauhoitelleet meiksiä jos on sattunut kuntokriisiä pukkaamaan. Harvemmin kuitenkin, onneksi. 

Huomenna mulla on taas tankkauspäivä! Riisipuuro, riisi, pannarit, riisikakut... Voin sanoa että tässä vaiheessa esimerkiksi banaani maistuu niin hyvältä että vähän jopa saattaa itkettää :D  Eli huominen pyhitetty levolle, ruualle ja henkiselle latautumiselle. Seuraavat viikot tuun painamaan niin lujaa kuin tästä akasta vaan lähtee. Teen kaikkeni, mitään muuta ei multa voi kukaan vaatia. Mun mielestä nää vikat viikot on kaikista hienoimpia; pusketaan itseä todellakin sinne mukavuus alueen ulkopuolelle, vahvasti. Luvassa siis huikeat ja jännittävät viikot! 

Tsemppiä kaikille kevään kisaajille! Kohta rokataan <3 

Ja vastaus otsikon kysymykseen; hyvältä tuntuu! 

6 viikkoa, paino ja tankkaus

Heeeido! 

Kuten viimeksi lupailin, mä aion nyt kirjoitella tänne viikottain vähän kuulumisia. Taas olisi viikko vierähtänyt! Nyt olisi kisoihin sitten jäljellä viimeiset 6 viikkoa. Homma tuntuisi etenevän hyvin. Uusilla kymmenluvuilla ollaan myös painon suhteen, eli pieneksi käy! Vaikka sillä painolla ei merkitystä olekkaan (kuka sitä kysyy? no ei kukaan) niin mielenkiintoista sitä on seurata. Oma edellinen kisapaino alkaa lähestymään uhkaavasti, ja kuitenkin nyt pitäisi olla lihasmassaa enemmän rungossa mukana. Ja tosiaan vielä 6 viikkoa aikaa tiristellä!

Olotilat vaihtelevat melko tiuhaan tahtiin. Oon sitä sorttia, joka painelee välillä menemään ylienergioissa, kun taas hetken päästä saatan lamaantua täysin nauriiksi. Treenit ovat edelleen kulkeneet, ja tälläkin viikolla jokaisessa treenissä painettiin kyllä satalasissa onnistuneesti. Nyt oon alkanut myös salilla kaipaamaan enemmän sitä omaa rauhaa, joten yritän kovasti vältellä pahimpia ruuhka aikoja salilla. Tästä syystä mm. aamuaerobiset salilla ennen kukonlaulun aikaa ovat ihania; se oma rauha. Saa varmasti täyden keskittymisen tekemiseen. Muutenkin koen, että aamuisin olen jopa ehkä parhaassa vireessä; aamuaerobiselle meno ei ole pitkään aikaan tuntunut yhtään väsyttävältä; päinvastoin. Todenäköisesti jossain vaiheessa siirryn taas aamutreenaajaksikin, ainakin niinä päivinä kun aamuaerobista ei ole. :)

työmaata riittää 

Ja sitten, omasta kunnosta ei oikein osaa sanoa mitään. Mieli senkin suhteen heittelehtii, mutta en mä siitä stressiä oo ottanut enää "pitkään" aikaan. Perus hommaa, tätä varten onneksi on valmentaja, joka kertoo mikä tilanne oikeasti on. Oikeastaan oon aikalailla nyt jättänyt ajatustyön sinne puolelle. Mä vaan teen ja täysiä teenkin! Kova luotto valmentajaan korostuukin nimenomaan dietin loppuvaiheissa. Viime tapaamisesta mulle jäi todella hyvät fiilikset ja pakko sanoa että se tapaaminen taisi jollakin tapaa purkaa mun sitä pientä stressiä joka on ehkä tuolla takaraivossa painanut. 

Viime ruokavähennykset toivat mukanaan myös kasvavan nälän, ja pakko sanoa, että vaikka treeneissä jaksaa niin olo on välillä todella uupunut. Kaikki muut aika meneekin sitten melkeimpä levätessä.  Mikä nälkään tulee, se vaivaa pahiten aamuyöstä, herättäen meikäläisen. Jos siinä sitten sattui vielä torkahtamaan niin unissa pyörivät mm. riisikakut maapähkinävoilla. :D

Sunnuntaina (eli tänään) mulla on myös tankkaus, joista olen saanut nauttia nyt dietin aikana kahdesti. Tämä siis kolmas.

Mun tankkauspäiväni koostuu riisipuurosta, makaroonista, hillosta, banaanista, letuista, jäätelöstä, riisistä, riisimaissikakuista ja ananaksesta. Näillä samoilla seteillä oon muutkin tankkaukset hoitanut. Miksipä hyvää vaihtamaan. Tämä päivä menee ensiviikkoon latautuessa, mahan vieressä maatessa ja hiilaripieruista nauttien. Ruoka on hyvää, syöminen kivaa, mutta eniten odotan sitä pumppia ja mieletöntä energiaa maanantaina salilla. Ja maanantaisinhan on jalkapäivä. Nyt jo aivan innoissani suunnittelen ensiviikon treenejä, haha :D 

Mutta; mieli lepää, ei paljoa stressaa homma! Millääntavalla ei ole varaa löysätä tahtia, mutta kuten sanottu, täysillä loppuun asti, kaasu pohjassa, kuitenkin matkasta täysillä nauttien!  Se olisi näin fitness kielellä 6weeksout! 

- Emma 

Dieettikuulumiset ja 7 viikkoa kisoihin!

 

Heippatirallaa! Pitkästä aikaa vähän kuulumisia. Dietin alkaessa ajattelin, että kirjoittelisin useammin, mutta arvatenkin toisin on käynyt. Kovasti olen keskittynyt olennaiseen; treeniin ja kisakunnon metsästykseen. Nyt kuitenkin mä ihan oikeasti pyrin kirjoittamaan dietin viimeisistä viikoista.

 

 

Kunto 2.3.2017

Dieettiä takana 14 viikkoa, ja vielä olisi 7 erittäin kovaa viikkoa edessä. Eli kisat lähenee ja perse todellakin kevenee.

 

 

Välillä mielialat pompahtelee ja pieni nälkäkin on läsnä, mutta nälänhän kanssa pärjää. Yksi parhaista asioista on myös se että oon nukkunut koko dieetin ajan melkoisen hyvin. Ei tarvitse illalla unta juurikaan odotella. Aamuisin toki herään aikaisin, dieetti kaivaa musta esiin todellisen aamuvirkun. Jonkin verran heräilen öisin, mutta muuten uni kyllä maistunut hyvin. Päiväunet kuuluvat myös arkeen. 

 

Tällä hetkellä salitreenejä on viikossa 5, parit intervallit ja aamuaerobisia tulee toki harrasteltua. Aerobinen kunto alkaakin olemaan ihan omaa luokkaansa. :D Aamuaerobisista olen oppinut tykkäämään, ei todellakaan pakkopullaa! Aamuina joilla aamuaerobista ei ole, tuntuvat jopa jokseenkin tyhjiltä. Jo dieetin alussa päätin, että aion haastaa itseäni jokaiseen treeniin ja aerobiseen. On siis valehtelematta joka ikinen treeni painettu satalasissa. Kun haastaa itseään parempiin suorituksiin, ei pääse helpolla, mutta se jos jokin palkitsee.

aamuaerobisella klo 6, ei paljoa väsytä

Viime keskiviikkona treffasin valmentajaa, joka oli tyytyväinen kuntoon. Tehtiin pientä vähennystä ruokailuihin, jotta tahti pysyisikin hyvänä. Taisin useamman kerran kysäistä, että eihän kiirus tuu kunnon suhteen. Noh, ei se kuulemma tule, uskotaan nyt sitten! Ensiviikolla muija saa myös tankata. Paino hilautunut kivasti alaspäin, vaikka eihän se puntari kerro koko totuutta. Siltikin alaspäin menevät luvut motivoivat ja piristävät dieettihörhön mieltä. Kohta puoliin voinkin ruveta kutsumaan itseäni mini ihmiseksi. :D Omalla kohdalla paino siis ollut kokoajan laskusuunnassa; välillä vähemmän, mutta sitten välillä saatetaan pompahtaa isojakin lukuja alaspäin lyhyessä ajassa. Eli ei se tasaisesti tipu.

 

Eli kaiken kaikkiaan asiat menevät hyvin. Kunto etenee, olo on pääsääntöisesti hyvä ja mulle todellakin tärkeintä että jaksan edelleen treenata kovaa. Treenit on kuitenkin se juttu, mikä tuottaa mulle sitä onnellisuutta. Nyt aion painaa viimeiset 7 viikkoa niin lujaa kuin vain akasta lähtöö, mutta samalla nauttien tästä loppumatkasta. Vaikka viimeiset viikot painavatkin tossua niin on se silti niin perkuleen hienoa ja palkitsevaa aikaa!

 

Jatkossa tosiaan yritän kirjoitella enemmän, ja postaus toiveita/ideoita saa pistää tulemaan, niitä sitten toteuttelen mielelläni. Tiiviimmin mua voi seurata instagramin kautta, nimimerkillä emma.lahti. Sinne tulee päiviteltyä jopa ihan päivittäin.

Nyt jo iso kiitos valmentaja Matti Haloselle jonka ohjeistuksella tulossa viimevuotta parempi paketti. Kiitos myös Sportlifelle, joilta parhaat ravinteet tukemaan mun matkaa kultsalle. ♥

- Emma